−1 (luku)

−1 on matematiikassa negatiivinen kokonaisluku, joka on suurempi kuin −2 ja pienempi kuin 0. Se on siis suurin negatiivinen kokonaisluku.

Luku −1 on luvun 1 vastaluku, jolloin 1 + 1 = 1 + ( 1 ) = 0 {\displaystyle -1+1=1+(-1)=0} .

Luku −1 saadaan myös Eulerin yhtälöstä, kun θ = π {\displaystyle \theta =\pi } : e i π = 1 {\displaystyle e^{i\pi }=-1} .

Algebrallisia ominaisuuksia

Kun jokin luku kerrotaan −1:llä, luvun etumerkki vaihtuu:

( 1 ) x = x . {\displaystyle (-1)\cdot x=-x.}

Toisin sanoen luku muuttuu vastaluvukseen, kun se kerrotaan luvulla −1.

Kun luku −1 kerrotaan itsellään saadaan 1: ( 1 ) ( 1 ) = 1 {\displaystyle (-1)(-1)=1} . Tämä on toinen tapa sanoa, että luku 1 on luvun −1 vastaluku.

Kokonaislukupotenssit

Kun luku −1 korotetaan parilliseen kokonaislukupotenssiin saadaan arvo 1: ( 1 ) 2 n = 1 , n = 0 , ± 1 , ± 2 , {\displaystyle (-1)^{2n}=1,n=0,\pm 1,\pm 2,\dots } . Korotettaessa lukua parittomaan kokonaislukupotenssiin saadaan arvo −1: ( 1 ) 2 n + 1 = 1 , n = 0 , ± 1 , ± 2 , {\displaystyle (-1)^{2n+1}=-1,n=0,\pm 1,\pm 2,\dots } .

On määritelty, että x−1 = 1/x, mikä tarkoittaa sitä, että luvun korottaminen potenssiin −1 on sama kuin luvun muuttaminen käänteisluvukseen. Luku –1 on itsensä käänteisluku:

( 1 ) 1 = 1 1 = ( 1 ) 1 ( 1 ) ( 1 ) = 1 1 = 1 {\displaystyle (-1)^{-1}={1 \over -1}={(-1)1 \over (-1)(-1)}={-1 \over 1}=-1}

Murtopotenssit: yhteys kompleksilukuihin

Kompleksilukujen teoriassa imaginaariyksikkö i on määritelty luvun −1 avulla:

i 2 = 1 {\displaystyle i^{2}=-1} .[1]

Toisin sanoen, vaikka luvulla -1 ei ole neliöjuurta reaalilukujen joukossa, sille voidaan määritellä neliöjuuri ( 1 ) = ( 1 ) 1 2 = i {\displaystyle {\sqrt {(-1)}}=(-1)^{\frac {1}{2}}=i} . Tämä johtaa kuntalaajennokseen: reaaliluvuista kompleksilukuihin.

Luku −1 liittyy Eulerin identiteettiin, sillä e i π = 1 . {\displaystyle e^{i\pi }=-1\,\!.} Identiteetistä seuraa, että reaalilukupotenssiin korotus tuottaa yleisesti kompleksiluvun (jonka itseisarvo on 1):

( 1 ) x = ( e i π ) x = e i π x = cos ( x π ) + i sin ( x π ) {\displaystyle (-1)^{x}=(e^{i\pi })^{x}=e^{i\pi x}=\cos(x\pi )+i\sin(x\pi )}

Esimerkiksi jos taskulaskimessa ei ole kompleksilukumoodia, niin laskutoimitus ( 1 ) 1 , 23 {\displaystyle (-1)^{1,23}} ei onnistu.

Esimerkki käytöstä

Luvun −1 avulla voidaan mallintaa esim. jaksollista binääristä lukujonoa b(n), n = 0, 1, 2, …

Jono 0 1 0 1 0 1 ... saadaan aikaan mallilla

b ( n ) = 1 2 [ 1 ( 1 ) n ] {\displaystyle b(n)={1 \over 2}[1-(-1)^{n}]}

Tilanmuutosten taajuutta voidaan säätää jakamalla indeksi n ja ottamalla lopputuloksesta kokonaislukuosa lattia-funktiolla. Esim. jono 0 0 0 1 1 1 0 0 0 1 1 1… saadaan mallilla

b ( n ) = 1 2 [ 1 ( 1 ) n 3 ] {\displaystyle b(n)={1 \over 2}[1-(-1)^{\left\lfloor {n \over 3}\right\rfloor }]}

Jonon vaiheeseen voidaan vaikuttaa sijoittamalla indeksin n paikalle suurennettu tai pienennetty arvo, esimerkiksi

b ( n ) = 1 2 [ 1 ( 1 ) n + 1 3 ] {\displaystyle b(n)={1 \over 2}[1-(-1)^{\left\lfloor {n+1 \over 3}\right\rfloor }]}

tuottaa jonon 0 0 1 1 1 0 0 0 1 1 1 0…

Lähteet

  1. Simo K. Kivelä: Kompleksiluvut matta.hut.fi. 23.10.2012. Viitattu 27.7.2017.