AGM-158C LRASM

AGM-158C LRASM
LRASMin malli, taustalla F/A-18E Super Hornet
Tyyppi	ilmasta laukaistava meritorjunta-/risteilyohjus
Valmistushistoria
Suunnittelija	DARPA
Valmistaja	Lockheed Martin
Valmistusmaa	Yhdysvallat
Valmistusvuodet	2017–
Käyttöönotto	2018
Ohjus
Massa	~1 250 kg
Räjähdysaineen massa	~454 kg (taistelukärki)
Kantomatka	vaihtelee, yli 370 km
Maalinhaku	GPS, INS, sähköoptinen lämpökamera, tekoälykohteentunnistus
Moottori	Williams F107-WR-105 -ohivirtausmoottori
Mitat
Pituus	4,26 m
Halkaisija	ei pyöreä: * leveys: 65,5 cm * korkeus: 45 cm
Kärkiväli	2,7 m
Infobox OK

AGM-158C LRASM (Long Range Anti-Ship Missile, suom. pitkän kantaman meritorjuntaohjus) on yhdysvaltalainen risteilyohjus, joka on suunniteltu pinta-alusten tuhoamiseen. Ohjus kehitettiin DARPAn projektissa AGM-158B JASSM-ER (Extended Range, pidempi kantama) -ohjuksesta, joka kuuluu JASSM-perheeseen.

LRASM on AGM-158B JASSM-ER:een perustuva meritorjuntaan käytettävä risteilyohjus. Se lentää laikaisun jälkeen aukeavien siipien avulla ja sen voimanlähteenä toimii ohivirtaussuihkumoottori. Vakauttamiseen on omat pyrstösiivekkeensä.^[1]

LRASMin tärkein vanhemmista meritorjuntaohjuksista, kuten Harpoonista puuttuva ominaisuus on kehittynyt maalinhaku, joka pystyy etsimään ja vahvistamaan kohteensa itsenäisesti omilla järjestelmillä jopa ilman satelliittipaikannusta tai tiedon vastaanottamista datalinkkien kautta muilta yksiköiltä. Ohjuksen suunnittelussa on otettu huomioon häiveteknologia ja ohjus pystyy torjumaan vihollisen vastatoimia omilla järjestelmillään. Ohjustentorjunnan välttämiseksi ohjus lentää matkalentoa keskikorkeudella ja laskeutuu sitten lähes hipomaan merenpintaa ennen maalia. Ulkoisen muotoilun lisäksi häiveominaisuuksia edustaa muun muassa omien signaalien minimalisointi. Itsenäinen toiminta estää signaalien jumittamisen, koska jumitettavia signaaleja ei ole.^[1]

LRASMissa on useita JASSM-ER:sta päivitettyjä järjestelmiä ja uutena muun muassa passiivinen tutka. Ohjuksen järjestelmiin lukeutuu navigintiin GPS-satellittipaikannus, inertiasuunnistus, maastoa seuraava TERCOM ja reittisuunnittelu, iskuvaiheessa maalin etsivä infrapunalämpökamera sekä datalinkit, elektroninen tuki ja tutkavaroitusvastaanotin.^[1]

Sensorien keräämää tietoa käsitellään ohjuksen tietokoneilla tekoälyn avustuksella, mikä mahdollistaa jopa täysin itsenäisen maalin etsinnän ja vahvistamisen myös ystävällismielisiä laivoja sisältävillä alueilla. Tekoäly saa tietoa kohteista tietokannoista. Ohjus osaa myös iskeä parhaaseen eli heikoimpaan kohtaan vihollisaluksessa. Vaikka ohjus voi toimia itsenäisesti, myös tiedon jakaminen on kehittynyttä. Useat ohjukset voivat esimerkiksi koordinoida parvihyökkäyksiä.^[1]

LRASM voidaan laukaista pystysuoraan sotalaivojen Mark 41 Vertical Launching Systemistä, perään lisättävän rakettimoottorin avulla, sekä ilmasta lentokoneista. Se voidaan laukaista B-1B-pommikoneesta ja F/A-18E/F Super Hornet -hävittäjästä. Tulevaisuudessa ohjus on tarkoitus integroida myös P-8 Poseidon -merivalvontakoneen ja mahdollisesti F-35-hävittäjän aseistukseksi. Ohjuksen koon takia F-35 joutuisi kantamaan sitä kuitenkin ulkoripustimissaan eikä rungonsisäisissä asekuiluissaan, mikä heikentää hävittäjän häiveominaisuuksia.^[1]

LRASMin laukaisua M142 HIMARS -raketinheittimestä on suunniteltu^[2]. LRASM saatetaan ottaa myös rahtikoneesta pudotettavan Rapid Dragon -laukaisujärjestelmän aseeksi.

LRASMin ensimmäisen mallin kantama on arviolta 300–500 kilometriä eli AGM-158A JASSMin verran. JASSM-ER-malliin verrattu kantaman lasku johtuu lisättyjen järjestelmien vievästä tilasta.^[1]

LRASM-SL (Surface Launched, pinnalta laukaistava) voidaan laukaista lentokoneen sijaan maalta tai mereltä. Siinä on ohjuksen perään liitetty laukaisun jälkeen irtoava Mk 114 -rakettimoottoripakkaus, jota käytetään pystysuorassa laukaisussa nopeuden ja korkeuden saamiseksi ennen matkalentomoottorin käynnistämistä.^[3]

Uuden C-3-version kantamaa on kasvatettu ja se tulee olemaan jopa noin 960 kilometriä eli AGM-158B JASSM-ER:n verran. Ohjus sisältää edelleen kehittyneemmät järjestelmät ja ohjelmistot. Alkuperäinen suunnitelma (C-2) oli lisätä myös maakohteita vastaan iskemismahdollisuus, joka olisi tehnyt ohjuksesta ikään kuin LRASMin ja JASSM-ER:n hybridin. Tästä kuitenkin luovuttiin. C-3 on tarkoitus saada käyttöön vuonna 2026.^[1]

 Australia

• Australian kuninkaalliset ilmavoimat: Noin 200 ohjusta tilattu.^[4]

 Yhdysvallat

• Yhdysvaltain ilmavoimat
• Yhdysvaltain laivasto