Bill Browder

William Felix ”Bill” Browder (s. 23. huhtikuuta 1964 Chicago) on yhdysvaltalaissyntyinen, vuonna 1998 Ison-Britannian kansalaisuuden saanut sijoittaja ja poliittinen aktivisti.^[1][2]

Browderin isoisä oli Yhdysvalloissa kommunistipuolueen pääsihteerinä toiminut Earl Browder. Hänen isänsä oli matemaatikko Felix Browder.^[1] Browder sai kandidaatin arvon taloustieteessä Chicagon yliopistosta ja Master of Business Administration -oppiarvon Stanford Graduate School of Businessista. Hänestä tuli Salomon Brothers -yhtiön varapuheenjohtaja.^[2] Vuonna 1996 Browder perusti sijoittaja Edmond Safran kanssa sijoitusrahasto Hermitage Capital Managementin, jonka toimitusjohtaja hänestä tuli.^[1][2] Safra kuoli asuntonsa ilmeisessä tuhopoltossa vuonna 1999.^[1] Hermitage Capital Management oli suurin ulkomainen investoija Venäjällä vuoteen 2005 saakka.^[3] Browder oli alun perin Vladimir Putinin kannattaja, mutta vakuuttui siitä, että Putin lähipiireineen oli varastanut valtion varoja ja sijoittanut niitä ulkomaille. Vuonna 2005 Browder otettiin kiinni Šeremetjevon kansainvälisellä lentoasemalla ja karkotettiin Venäjältä. Häntä pidettiin kansallisena turvallisuusuhkana. Browder muutti tämän jälkeen Lontooseen.^[1] Hän alkoi paljastaa Venäjän ihmisoikeusrikkomuksia ja sen valtionyhtiöiden korruptiota.^[4][2]

Karkotuksen jälkeen Venäjä alkoi syyttää Browderia veropetoksista. Hänen väitettiin varastaneen 230 miljoonaa dollaria. Hänet tuomittiin Venäjällä 18 vuoden vankeusrangaistukseen poissaolevana.^[3] Browderin palkkaama asianajaja Sergei Magnitski joutui vangituksi ja vuonna 2009 eristysselliin tapetuksi katsottuaan Venäjän hallinnon edustajien tehneen 230 miljoonan dollarin petoksen.^[2][4][5] Browder alkoi lobata niin kutsuttujen Magnitski-lakien puolesta eri maissa Venäjän kampanjoidessa niitä vastaan.^[3] Lakien tarkoitus oli evätä viisumit ja jäädyttää ulkomailla olevat varat ihmisoikeuksia rikkoneilta henkilöiltä, kuten Magnitskin pidätykseen, kidutukseen ja tappamiseen osallistuneilta. Yhdysvallat otti ensimmäisenä käyttöön tällaisen lainsäädännön vuonna 2012.^[4] Boris Nemtsov oli Browderin ystävä ja osallistui tämän kampanjointiin.^[3]

Browderin ensimmäinen kirja Red Notice ilmestyi vuonna 2015 ja pääsi The New York Timesin bestseller-listalle.^[2][5] Vuonna 2016 Andrei Nekrasov esitti elokuvassaan The Magnitsky Act – Behind the Scenes vaihtoehtoisen näkökulman Magnitskin kohtalosta. Browder kritisoi elokuvaa ”valheista ja vääristä tulkinnoista” sekä muun muassa väitteestä, että Magnitskia ei ollut pahoinpidelty vaan että tämä oli itse aiheuttanut itselleen erilaisia vammoja. Nekrasov myös syytti elokuvassa Magnitskia ja Browderia 230 miljoonan dollarin varastamisesta yhdessä. Länsimaiset tiedotusvälineet kyseenalaistivat elokuvan ja muun muassa Yle perui sen esittämisen. Putin yritti suostutella Donald Trumpin luovuttamaan Browderin Venäjälle huippukokouksessa Helsingissä vuonna 2018, mutta tämä ei onnistunut. Euroopan unionissa otettiin Magnitski-laki käyttöön vuonna 2020.^[3] Venäjä on viestinnässään syyttänyt Browderia sekä Magnitskin että liikekumppaninsa Edmond Safran surmaamisesta.^[6]

Vuonna 2022 Browder julkaisi kirjan Freezing Order.^[3] Browder on tutkinut venäläistä rahanpesua ulkomaisten pankkien kautta. Hän on syyttänyt pankkeja ja viranomaisia valvonnan puutteesta. Hän väitti vuonna 2018, että esimerkiksi vuosina 2007–2013 epäilyttävää venäläistä rahaa kulkeutui Nordean tileille Liettuan ja Viron kautta.^[7] Finanssivalvonnasta arvioitiin epäilyttävien tapahtumien taustalla mahdollisesti olevien rikosten olevan osittain vanhentuneita.^[8] Browder on kritisoinut myös esimerkiksi Danske Bankia. Danske Bankin sisäisessä selvityksessä paljastuivat yli 200 miljardin euron epäselvät rahansiirrot.^[7]

Auktoriteettitunnisteet Kansainväliset FAST ISNI VIAF WorldCat Kansalliset Norja Katalonia Saksa Israel Yhdysvallat Ruotsi Latvia Japani Tšekki Alankomaat Puola Portugali Tieteilijät CiNii Muut IdRef