Caracciolo-luokka

Caracciolo-luokka
Piirros luokan aluksesta
Tekniset tiedot
Uppouma	3 500 t
Pituus	210 m
Leveys	29 m
Syväys	9,4 m
Koneteho	105 000 shp (78 MW)
Nopeus	28 solmua (52 km/h)
Miehistöä	1 480
Aseistus
Meritorjunta	8 × 380 mm/L40 -tykkiä 12 × 152 mm/L45 -tykkiä 8 × 450 mm tai 533 mm torpedoputkea
Ilmatorjunta	12 × 40 mm/L39 -ilmatorjuntatykkiä
Infobox OK

Caracciolo-luokka oli Italian kuninkaallisen laivaston vuosina 1912–1913 suunnittelema neljän taistelulaivan muodostama alusluokka, joka tilattiin 1914. Ne eivät kuitenkaan koskaan valmistuneet ja ainoastaan yksi laskettiin vesille ennen romuttamista.

Alusten piti vastata Britannian kuninkaallisen laivaston Queen Elizabeth -luokan aluksia ja ne olivat samalla vastine Itävalta-Unkarin laivaston Ersatz Monarch -luokalle.

Insinöörikontra-amiraali Edgardo Ferratin suunnittelemat alukset piti aseistaa kahdellatoista 15 tuuman ja kahdellakymmenellä kuuden tuuman tykillä. Teräksen ja muun materiaalin puute sekä laivaston hävittäjien, sukellusveneiden ja keveiden alusten tarve pakottivat laivaston luopumaan taistelulaivojen valmistuksesta. Caracciolon valmistus keskeytettiin maaliskuussa 1916, jolloin 900 tonnia aluksen rungosta oli tehty. Työtä jatkettiin lokakuussa 1919 ja alus saatettiin vesillelasku kuntoon. Aluksen runko myytiin 25. lokakuuta 1920 Navigazione Generale Italiana varustamolle, joka suunnitteli sen muuttamista rahtialukseksi. Työt aluksella kuitenkin keskeytettiin ja runko romutettiin. Colombon työt keskeytettiin maaliskuussa 1916, jolloin 12,5 prosenttia rungosta oli rakennettu ja viisi prosenttia koneista tehty. Aluksen työstä oli tehty kaikkiaan noin 5,5 prosenttia. Colonnan ja Morosinin työt keskeytettiin lähes heti kölinlaskun jälkeen. Aluksista oli ollut tarkoitus ottaa palvelukseen kolme ensimmäistä 1917 ja neljäs 1918.^[1]

• Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1906-1921. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1985. ISBN 0-85177-245-5. (englanniksi)