Centrospermae

Centrospermae
Kohokkikasvien heimoon kuuluvat heinätähtimö (Stellaria graminea) ja pihatähtimö (Stellaria media) esimerkkeinä laajasta Centrospermae-ryhmästä
Tieteellinen luokittelu
Domeeni:	Aitotumaiset Eucarya
Kunta:	Kasvit Plantae
Alakunta:	Streptophyta
Kaari:	Versokasvit Embryophyta
Alakaari:	Putkilokasvit Tracheophyta
Luokka:	Siemenkasvit Spermatophyta
Alaluokka:	Koppisiemeniset Angiospermae
Lahko:	Caryophyllales
Kladi:	Centrospermae Eichler[1]
Infobox OKNimi-testi OK

Centrospermae on vanha nimitys kohokkikasvien (Caryophyllaceae) ja niiden sukulaisten kasvilahkolle (Caryophyllales). Nimi on tullut ajankohtaiseksi molekyylitaksonomian tuloksena syntyneessä luokittelussa, jossa Caryophyllales on laajentunut käsittämään suuren joukon heimoja, joita aiemmin ei pidetty kohokkikasvien lahkon sukulaisina. Nyt nimitystä voidaan käyttää ns. varsinaisista Caryophyllales-lahkon heimoista, lahkon ydinryhmästä (engl. Core Caryophyllales).^[2]

Kladin kasvit ovat ruohovartisia. Kukinto on viuhkomainen. Kukissa on mesiäinen hetiön tai maljamaisen pohjuksen (hypanthium) sisäpuolella. Emilehdet sijaitsevat kohdakkain kehälehtien kanssa. Luotit ovat hieman laajenneet. Siemenaiheet ovat luokkimaisesti taipuneita (kampylotrooppisia) ja kiinnittyvät tavallisesti pohja- tai keski-istukkaan, mistä ryhmänimi Centrospermae ('keskussiemeniset') johtuu. Hedelmä sisältää useita tai paljon mustia siemeniä, joissa on käyrä alkio. Lisäksi ryhmässä on useita kemiallisia, anatomisia ja geeneihin liittyviä tuntomerkkejä.^[2]

Vanhastaan ryhmän tärkeimpänä tuntomerkkinä pidettiin betasyaania kukkien väripigmenttinä, kun se muilla koppisiemenisillä on antosyaania.^[3]

Caryophyllales-lahkon ydinryhmä (Centrospermae) on varsin runsaslajinen ja moniheimoinen: noin 5,3 % varsinaiskaksisirkkais- eli eudikotyledonilajeista kuuluu siihen. Ryhmään kuuluvat heimot ovat:^[2]

• Microteaceae: sukuja 1, lajeja 9
• Caryophyllaceae – kohokkikasvit: sukuja 86, lajeja 2200
• Achatocarpaceae: sukuja 3, lajeja 7
• Amaranthaceae – revonhäntäkasvit (ja savikkakasvit): sukuja 174, lajeja 2050–2500
• Stegnospermataceae: sukuja 1, lajeja 3
• Limeaceae: sukuja 1, lajeja 21
• Lophiocarpaceae: sukuja 2, lajeja 6
• Barbeuiaceae: ainoa laji Barbeuia madagascariensis
• Aizoaceae – päivikkikasvit eli jääruohokasvit: sukuja 123, lajeja 2035
• Gisekiaceae: sukuja 1, lajeja 1–7
• Sarcobataceae: sukuja 1, lajeja 2
• Phytolaccaceae – kermesmarjakasvit: sukuja 5, lajeja 32
• Rivinaceae: sukuja 9, lajeja 13
• Nyctaginaceae – ihmekukkakasvit: sukuja 30, lajeja 395
• Molluginaceae: sukuja 9, lajeja 87
• Montiaceae – hetekaalikasvit: sukuja 14, lajeja 225
• Halophytaceae: ainoa laji Halophytum ameghinoi
• Didiereaceae – kaktiokasvit: sukuja 7, lajeja 16
• Basellaceae – basellakasvit: sukuja 4, lajeja 19
• Talinaceae: sukuja 2, lajeja 27
• Anacampserotaceae: sukuja 3, lajeja 32
• Portulacaceae – portulakkakasvit: sukuja 1, lajeja 40–100
• Cactaceae – kaktuskasvit: aukuja 131, lajeja 1866

Lisäksi on kaksi sukua (Macarthuria ja Hypertelis), jotka ilmeisesti ansaitsisivat omat heimonsa, mutta ne ovat vielä tieteellisesti nimeämättä^[2].

• Kasvien maailma. Otavan iso kasvitietosanakirja. Osa 2. - Otava, Helsinki, 1980. ISBN 951-1-05492-9
• Stevens, P. F. (2001–). Angiosperm Phylogeny Website. Version 12, July 2012 [and more or less continuously updated since]. http://www.mobot.org/MOBOT/research/APweb/.

• Koppisiemenisten pigmenteistä englanniksi: http://www.webexhibits.org/causesofcolor/7H.html