Frederick Douglass

Frederick Douglass
Frederick Douglass noin vuonna 1879.
Yhdysvaltain Haitin-suurlähettiläs
26. kesäkuuta 1889 – heinäkuu 1891
Presidentti	Benjamin Harrison
Edeltäjä	John E. W. Thompson
Seuraaja	John Stephens Durham
Henkilötiedot
Syntynyt	n. helmikuussa 1818 Cordova, Maryland, Yhdysvallat
Kuollut	20. helmikuuta 1895 (77 vuotta) Washington, D.C., Yhdysvallat
Puoliso	Anna Murray (vih. 1838; k. 1882) Helen Pitts (vih. 1884)
Lapset	5
Tiedot
Puolue	republikaanit
Nimikirjoitus
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Frederick Douglass (17. helmikuuta 1818 – 20. helmikuuta 1895), alkuperäiseltä nimeltään Frederick Bailey, oli yhdysvaltalainen abolitionisti, puhuja, kirjailija ja valtiomies. Hän oli eräs orjuuden tunnetuimmista vastustajista Yhdysvalloissa.

Douglass syntyi orjaksi Marylandin osavaltiossa mustan orjan ja tuntemattomaksi jääneen valkoihoisen miehen jälkeläisenä. Suuri muutos hänen elämässään tapahtui vuonna 1838, jolloin hän pakeni orjuudesta tulevan vaimonsa Anna Murrayn avustuksella. Douglass asettui pakonsa jälkeen asumaan Massachusettsin osavaltioon. Siellä hän liittyi mukaan orjuudenvastaiseen taisteluun alkaen pitää puheita American Anti-Slavery Societyn (AASS) tilaisuuksissa. AASS tähtäsi täydelliseen ja nopeaan orjuutettujen ihmisten vapauttamiseen. Liike keskittyi erityisesti William Lloyd Garrisonin ympärille. Sen keskeinen julkaisu oli vuonna 1831 perustettu sanomalehti The Liberator.

Douglassin elämäntyöksi muodostui rotujen välisen tasa-arvon ajaminen. Hän toimi aktiivisesti myös naisten oikeuksien puolestapuhujana. Douglass loi lisäksi merkittävän poliittisen uran republikaanisen puolueen alaisuudessa toimien muun muassa Haitin asioiden ministerinä vuosina 1889–1891.

Frederick Douglass syntyi plantaasiorjaksi Tuckahoessa, Marylandin osavaltiossa. Douglass, kuten useimmat muutkin orjat, varttui tietämättä tarkkaa syntymäaikaansa. Douglass tiesi myös biologisesta alkuperästään hyvin vähän. Hänen äitinsä oli orja nimeltään Harriet Bailey, Isaac ja Betsey Baileyn tytär. Isästään Douglass tiesi ainoastaan sen, että tämä oli valkoinen mies. Muiden orjuuteen syntyneiden lasten tavoin Douglass erotettiin äidistään jo varhain.^[1]

Douglassin sosiaalista asemaa keskeisesti määrittävä tekijä oli hänen geeniperimänsä. Yhdysvalloissa orjuus perustui avoimesti rodulliseen jaotteluun. Douglass oli syntymästään asti tuomittu orjuuteen, eikä hänen puoliverisyytensä parantanut mitenkään hänen asemaansa. Tämä johtui siitä, että vallitsevan lainsäädännön mukaan lapsi peri äitinsä aseman. Näin ollen valkoisen vapaan naisen synnyttämä mulatti ei syntynyt orjuuteen, kun taas mustan orjan synnyttämä mulatti syntyi orjuuteen yleensä riippumatta siitä, minkä verran hänessä virtasi mustaa verta. Jotkut orjat saattoivatkin olla ulkoiselta olemukseltaan täysin valkoisen näköisiä.

Douglass siirtyi 7–8 vuoden iässä palvelijaksi Auldin perheeseen Baltimoreen. Rouva Auld herätti Douglassin tiedonjanon opettamalla tälle aakkoset. Lukemaan oppiminen jäi kuitenkin puolitiehen, sillä herra Auld kielsi vaimoaan opettamasta Douglassille enempää.^[2] Auld perusteli opettamiskieltoa vetoamalla lakiin sekä siihen, että oli ylipäätään vaarallista opettaa orjia. Douglass oli jo kuitenkin alkanut ymmärtää koulutuksen merkityksen ja vaihtoi osia vähäisestä ruuastaan oppitunteihin.^[3]

Elinolosuhteet kaupungissa olivat suotuisat uudentyyppisten sosiaalisten suhteiden luomista varten. Douglass korostaa erityisesti toveruussuhteitaan köyhiin valkoisiin poikiin, joihin hän tutustui liikkuessaan kaupungin kaduilla hoitamassa toimeksiantoja. Douglass kertoo, kuinka hän antoi pojille leipää palkaksi siitä hyvästä, että he opettivat hänet lukemaan. Pian Douglassista tuntui, että lukemaan oppiminen oli enemmänkin kirous kuin siunaus: nyt hän tiedosti kurjan tilanteensa, mutta ei nähnyt mitään ulospääsyä. Vapaudenkaipuu ja sitä seuraava toivottomuus alkoivat liittyä kaikkeen, mitä hän näki ja koki.

Douglass törmäsi 1830-luvun alussa arkielämässään yhä useammin sanaan abolition (suom. lakkauttaminen). Douglassin mukaan kesti aikansa, ennen kuin hän oppi ymmärtämään käsitteen todellisen merkityksen. Lopulta hän sai selville paikallisten sanomalehtien välityksellä, että pohjoisissa osavaltioissa vaikutti joukko ihmisiä, jotka vaativat orjuuden lakkauttamista. Tieto valoi Douglassiin uutta uskoa: kaikki valkoiset eivät pitäneet mustia alempiarvoisempina kuin valkoisia.

Vuonna 1832 Douglassin elämässä tapahtui suuri käänne: hänen isäntänsä vaihtui Thomas Auldiksi. Douglass oli asunut seitsemän vuotta Baltimoressa, mutta nyt hänen tiensä vei takaisin maaseudulle. Douglassin sopeutuminen kurjistuneisiin olosuhteisiin ei sujunutkaan erityisen hyvin, vaan hänen ja hänen isäntänsä välillä oli paljon erimielisyyksiä. Douglass lähetettiinkin vuodeksi töihin Edward Coveyn maatilalle. Coveyn maatilalla Douglass joutui ensi kertaa omakohtaisesti kosketuksiin plantaasiorjien kovan arjen eli raskaiden ja pitkien työpäivien ja tiheästi toistuvien ruoskimisrangaistusten kanssa. Covey tunnettiin ns. orjan murtajana, joka käytti sekä fyysistä että psyykkistä väkivaltaa murtaakseen orjien tahdon ja tehdäkseen näistä alisteisia.^[1] Ensimmäisen puolen vuoden aikana Douglass ruoskittiin melkein joka viikko. Lopulta Douglass omaksui ulkoisen kuuliaisuuden isäntäänsä kohtaan.

Douglass lupasi itselleen 1. tammikuuta 1836, että olisi vapaa vuoden loppuun mennessä. Hänen suunnitelmansa kuitenkin paljastui jo huhtikuussa ja Douglass joutui vankilaan.^[4]

Douglassin onnistui paeta telakalta onnistuneesti 3. syyskuuta 1838 junalla ja höyrylaivalla. Hän päätyi New Yorkiin seuraavana päivänä.^[4] Douglassin pako onnistui tavallista helpommin, koska vapaa afroamerikkalainen nuori nainen nimeltä Anna Murray avusti Douglassia ostamalla hänelle junalipun. Vapauduttuaan Frederick ja Anna menivät naimisiin. Pari ei tuntenut oloaan turvalliseksi New Yorkissa, joten he ottivat sukunimen Douglass ja muuttivat Massachusettsiin. Frederick alkoi työskennellä sekatyömiehenä.^[5] Yhdessä Annan kanssa Frederick sai yhteensä viisi lasta.^[1]

Douglass oli syvästi uskonnollinen ja uskoi, että Jumala on orjuuden vastustajien puolella. Hänen mukaansa Jumala tulisi lopulta korjaamaan orjuuden aiheuttamat vääryydet Yhdysvalloissa, mutta Douglass ei kuitenkaan jättänyt asiaa vain Jumalan varaan, vaan pyrki kampanjoimaan ahkerasti mustien oikeuksien puolesta.^[2]

Pohjoisen yleinen elintaso herätti Douglassissa hämmennystä, sillä hän oli kuvitellut elintason siellä olevan alhainen, koska käytössä ei ollut orjatyövoimaa. Erityisen hämmästyttävintä oli huomata, kuinka hyvätuloisia ja hyvinvoivia myös mustat olivat. Myös mustien sivistyneisyys yllätti myönteisesti. Pian Douglass ryhtyi kulkemaan orjuuden vastustajien kokouksissa. Hän alkoi myös puhumaan tapahtumissa kertoen elämästään ja kokemuksistaan orjana.^[6]

Douglassista kehittyi sangen merkittävä puhuja, joka kiersi esiintymässä muun muassa Britanniassa. Douglassin kaltaiset mustat puhujat olivat tärkeä esimerkki pyrittäessä osoittamaan suurelle yleisölle, että mustat eivät olleet yhtään alempiarvoisempia ja tietämättömämpiä ihmisiä kuin heidän orjuuttajansa. Douglass palasi Yhdysvaltoihin vuonna 1847 vietettyään Britanniassa kaksi vuotta.^[2]

Yhdysvaltain sisällissodan sytyttyä Douglass alkoi kampanjoida sen puolesta, että orjuuden lakkauttaminen olisi yksi sisällissodan jälkeisistä tavoitteista.^[5] Hänen mielestään oli myös ensiarvoisen tärkeää, että afroamerikkalaiset saisivat pestautua unionin asevoimiin todistaakseen olevansa tasavertaisia valkoisten kanssa ja kansalaisoikeuksien arvoisia.^[2]

Kun Abraham Lincoln valittiin Yhdysvaltain presidentiksi, hän uskoi orjuuden katoavan vähitellen ja sanoi, että tähän tarvittaisiin ainakin sata vuotta. Douglass piti tällaista kannanottoa pöyristyttävänä ja sanoi, että orjuuden vastustamisen sijaan Lincoln näyttäisi olevan ennemminkin kiinnostunut instituution säilyttämisestä. Lincoln ja Douglass tapasivat elokuussa 1863 keskustellen unionin mustien sotilaiden huonoista oloista, joihin LIncoln lupasi tapaamisen jälkeen puuttua.^[3]

Sisällissodan päätyttyä Douglass jatkoi puheiden pitämistä, esseiden kirjoittamista sekä teki korjauksia aiemmin kirjoittamiinsa kirjoihin. Lisäksi hän toimi Freedman's Savings Bank -pankin johdossa sekä liittovaltion šeriffinä vastuualueenaan pääkaupunkiseutu.^[2] Douglass osoitti tällä, että afroamerikkalaiset kykenevät toimimaan Yhdysvaltain korkeimmissa viroissa.^[7] Pankinjohtajana Douglass pyrki estämään sen talousvaikeuksien pahenemisen ja lahjoitti sille 10 000 dollarin edestä omia rahojaan. Pankkia ei kuitenkaan kyetty pelastamaan, vaan se meni nurin vuonna 1874, ja noin 61 000 afroamerikkalaista pankin asiakasta menettivät rahansa, joiden arvo oli kolmisen miljoonaa dollaria.^[8]

Vuonna 1889 presidentti Benjamin Harris nimitti Douglassin Yhdysvaltain Haitin-suurlähettilääksi. Kyseessä oli korkea-arvoisin virka, johon afroamerikkalainen henkilö oltiin nimitetty 1800-luvulla. Douglass toimi suurlähettiläänä aina vuoteen 1891 asti.^[8]

Douglassin ensimmäinen Anna kuoli sydänkohtaukseen vuonna 1882. Kaksi vuotta myöhmmin Douglass meni uusiin naimisiin Helen Pittsin kanssa. Uusi liitto aiheutti kohun, koska Douglass oli 20 vuotta vanhempi ja Pitts valkoinen.^[5]

Douglass kuoli 20. helmikuuta 1895 Washingtonin kaupungissa. Hänet on haudattu Mount Hopen hautausmaalle Rochesteriin.^[5]

Vuonna 1845 julkaistiin Douglassin omaelämäkerta Narrative of the Life of Frederick Douglass, An American Slave. Teoksesta tuli suosittu, ja sitä arvioidaan myydyn vuosina 1845–1860 mennessä noin 30 000 kappaletta.^[9] Kirja on julkaistu suomeksi nimellä Amerikkalaisen orjan omaelämäkerta (Like, 2006), kääntäjänä Pekka Jääskeläinen.^[10]

Douglassin muita tärkeitä julkaisuja ovat hänen vuonna 1847 perustamansa orjuuden vastainen sanomalehti North Star sekä hänen vuonna 1855 julkaisemansa toinen omaelämäkerta My Bondage and My Freedom.

Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa.

• Frederick Douglass: Narrative of the Life of Frederick Douglass, An American Slave. New York: The Library of America, 2000.
• Peter J. Parish: Slavery – The Many Faces of Southern Institution. South Shields: British Association for American Studies, 1986.
• Kenneth M. Stampp: The Peculiar Institution. Slavery in the Ante-Bellum South. New York: Vintage Books. A Division of Random House, 1956.

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Frederick Douglass Wikimedia Commonsissa

Auktoriteettitunnisteet Kansainväliset FAST ISNI VIAF WorldCat Kansalliset Norja Chile Espanja Ranska BnF data Katalonia Saksa Italia Israel Belgia Yhdysvallat Ruotsi Japani Tšekki Australia Korea Kroatia Alankomaat Puola Portugali Tieteilijät CiNii Taiteenala ULAN Henkilöt Deutsche Biographie Trove Muut NARA SNAC IdRef