Jaakko Tuominen

Tämä artikkeli kertoo urheilijasta. Artikkeli tähtitieteilijästä on Jaakko Tuominen (tähtitieteilijä).
Jaakko Tuominen.
Jaakko Tuominen vuonna 1963.
Jaakko Tuominen vuonna 1963.
Henkilötiedot
Koko nimi Aimo Jaakko Uolevi Tuominen
Syntynyt4. toukokuuta 1944
Orimattila
Kuollut27. lokakuuta 2001 (57 vuotta)
Astoria, Oregon, Yhdysvallat
Kansalaisuus  Suomi
Uran tiedot
Lempinimi Jaska
Pituus 186 cm
Paino 78 kg
Laji 400 m, 400 m aitajuoksu, 800 m
Seura Helsingin Kisa-Veikot
Brigham Young Cougars
Valmentaja Rolf Haikkola
Ossi Mildh
Saavutukset
Ennätykset 400 m: 46,9 (1968)
800 m: 1.48,4 (1966)
400 m aidat: 50,4 (1964) (käsiaika) ja 50,62 (1968) (sähköaika)
[ Muokkaa Wikidatassa ] Näytä Wikidatasta tulevat arvot
Infobox OK

Aimo Jaakko Uolevi Tuominen (4. toukokuuta 1944 Orimattila – 27. lokakuuta 2001 Astoria, Oregon[1]) oli suomalainen aita- ja pikrajuoksija. Hän opiskeli Brigham Youngin yliopistossa, josta valmistui liikuntatieteen maisteriksi vuonna 1972. Hän työskenteli Suomessa vuoteen 1991, jolloin muutti Oregonin Beavertoniin, Yhdysvaltoihin ja myöhemmin Astoriaan, jossa asui kuolemaansa saakka.

Ura urheilijana

Vuoden 1963 PM-kisoissa Jaakko Tuominen kukisti ensimmäisen kerran 400 metrin aitajuoksun suomalaisen ykkösnimen Jussi Rintamäen. Siitä alkoi Tuomisen valtakausi 400 metrin aidoissa.[2]

Tuominen voitti 400 metrin aitajuoksun Suomen mestaruuden vuosina 1964 (aika 51,1 s), 1966 (51,7 s), 1968 (50,7 s) ja 1969 (51,7 s). Lisäksi hän sijoittui kyseisellä matkalla toiseksi vuosina 1963, 1970 ja 1971 ja kolmanneksi vuonna 1962. 400 metrin juoksussa hän voitti mestaruuden vuonna 1968 (aika 46,9 s) ja oli toinen vuosina 1966 ja 1969 sekä kolmas 1970. 800 metrin juoksussa hän sai pronssia vuonna 1970.[3] Sisäratojen SM-kilpailuissa hän saavutti 400 metrin juoksussa hopeaa 1964. Viestijuoksun SM-kilpailuissa hän saavutti HKV:n joukkueessa 4 ×400 metrin viestissä kultaa vuosina 1966, 1968, 1970 ja 1971 ja hopeaa 1969 sekä 4 ×800 metrin viestissä kultaa vuosina 1964, 1966, 1968 ja 1969 ja hopeaa vuosina 1970 ja 1971.[3]

Arvokisoissa Tuomisen paras sijoitus oli Budapestin EM-kisojen viides tila vuodelta 1966. Sijoitus olisi saattanut muuttua mitalisijaksi ilman viimeisellä aidalla tapahtunutta horjahdusta.[4] Tuominen oli mukana myös vuosien 1964 ja 1968 olympialaisissa, mutta ei päässyt niissä loppukilpailuun. Tokion olympiavuonna 1964 Tuominen oli kehittynyt ja valittiin olympiaedustajaksi, mutta Oulun Kalevan kisoissa hän teloi alkuerässään nilkkansa, josta hän kärsi syksyn olympiakisoissa.[3]

400 metrin aidoissa Tuominen juoksi ennätyksensä 50,4 sekuntia Oslossa 11. elokuuta 1964.[3] Se oli aikoinaan Suomen ennätys ja tätä aikaansa hän sivusi myöhemmin kolmesti. 400 metrillä Tuominen juoksi parhaimmillaan 46,9 s.[3] Tuominen oli Suomen yleisurheilumaajoukkueessa 1960-luvulla näkyvä hahmo, sillä hän toimi vuosina 1968-69 joukkueen kapteenina. Kaikkiaan hän oli mukana 29 maaottelussa.[5]

Tuomisen ura päättyi kauteen 1971. Toistuvat loukkaantumiset lopettivat hänen uransa. Hän valmistui 1970-luvun alussa liikuntatieteen maisteriksi Utahin Provon Brigham Youngin yliopistosta ja palasi Suomeen.[6]

Parhaat tulokset

  • 100 m 11,0
  • 200 m 21,5
  • 400 m 46,9
  • 800 m 1.48,4
  • 1 000 m 2.34,0
  • 110 m aidat 15,0
  • 400 m aidat 50,4
  • pituushyppy 696 cm

Myöhemmät sukupolvet voivat kuulla Jaakko Tuomisen aitajuoksusta Simo Salmisen esittämässä laulussa Alle lujaa (san. Jukka Virtanen) vuodelta 1969 lauletaan: "Ja tempasin eläintarhassa / neljänsadan aidat niin ku Tuomisen Jaakko."

Ura kisajärjestäjänä

Jaakko Tuominen tuli mukaan Maailmankisojen järjestelyihin vuonna 1969. Ensi vaiheessa hän järjesteli kisoihin urheilijoita Yhdysvalloista käsin. Aluksi mukana järjestelyissä olivat Tuomisen kanssa myös Rolf Haikkola ja Reijo Salonen, mutta heidän luovuttuaan Tuomisen rooli tuli vielä näkyvämmäksi kuin aiemmin kisojen järjestelyissä eli hänestä tuli kisojen pääorganisaattori.[7]

Ura urheiluvälinemarkkinoijana ja urheilijoiden agenttina

Tuominen siirtyi 1980-luvulla urheiluvälineiden Nike-tuotteita maahan tuovan Stockmannin urheiluosaston palvelukseen.[8] Lisäksi hän toimi Niken sponsoroimien urheilijoiden agenttina. Hän työskenteli Suomessa vuoteen 1991, jonka jälkeen hän siirtyi Yhdysvaltoihin Niken palvelukseen.

Työsuhde Niken kanssa päättyi vuonna 1997, jonka jälkeen hän perusti majatalon Astoriaan yhdessä vaimonsa kanssa. Jaakko Tuominen menehtyi 57-vuotiaana sydänkohtaukseen lokakuussa 2001.[9]

Lähteet

  1. Vesa-Matti Peltola: Yhtä ja toista Urheilukunniamme puolustajista, osa 2. Urheilutietäjän kesä, 2002, s. 14.
  2. Jaakko Tuominen päivän nimi. Helsingin Sanomat, 2.8.1963, s. 16. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 17.6.2024.
  3. a b c d e Jaakko Tuominen Tilastopaja (vaatii kirjautumisen, maksullinen palvelu).
  4. Peukalot kääntyvät ylöspäin...enää viimeinen aita...Tuominen horjahtaa.... Helsingin Sanomat, 3.9.1966, s. 18. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 17.6.2024.
  5. Martiskainen, Seppo et al.: Suomi voittoon - kansa liikkumaan, s. 490. Yleisurheilun Tukisäätiö, 2006. ISBN 951-98952-2-1.
  6. Jaakko Tuominen varoittaa kokemuksesta - Lepo voittaa aina puudutuspiikin. Helsingin Sanomat, 1.6.1972, s. 32. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 17.6.2024.
  7. Jaskan kohtalo alkoi kyltistä. Helsingin Sanomat, 24.6.1977, s. 32. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 17.6.2024.
  8. Mika Kulju: Nike Finlandin alkuvaiheen historiaa 1.7.2017. maratonseikkailut.com. Viitattu 17.6.2024.
  9. Risto Forss: Nike-mies perusti majatalon 30.10.2001. hs.fi. Viitattu 17.6.2024.


Miesten 400 metrin aitajuoksun Suomen ennätyksen kehitys
Tulos Nimi Paikkakunta Päivämäärä Huomautuksia
59,3 Erkki Kättö Helsinki 1916
59,1 Waldemar Wickholm Tampere 1917
58,0 Erik Wilén Turku 1919
55,4 Erik Wilén Helsinki 1919
55,3 Erik Wilén Kööpenhamina, Tanska 1923
(53,8 Erik Wilén Pariisi, Ranska 7.7.1924) Ei hyväksytty ennätykseksi, koska otettiin vain yhdellä kellolla
54,8 Erik Wilén Helsinki 1926
54,6 Akilles Järvinen Tampere 1933
53,7 Akilles Järvinen Torino, Italia 9.9.1934 Ensimmäinen Vilénin tulosta parempi aika
53,6 Bertel Storskrubb Helsinki 1939
53,4 Bertel Storskrubb Tukholma, Ruotsi 1939
53,2 Erkki Virta Helsinki 27.8.1939
52,9 Bertel Storskrubb Tukholma, Ruotsi 1945
52,2 Bertel Storskrubb Oslo, Norja 24.8.1946
51,8 Ossi Mildh Bern, Sveitsi 1954
51,5 Ossi Mildh Bern, Sveitsi 29.8.1954
51,4 Jussi Rintamäki Turku 8.8.1960
51,1 Jussi Rintamäki Rooma, Italia 1.9.1960 Olympialaisten välierässä
50,8 Jussi Rintamäki Rooma, Italia 2.9.1960 Olympialaisten loppukilpailussa
50,8 Jussi Rintamäki Lontoo, Iso-Britannia 14.7.1962
50,5 Jaakko Tuominen Tukholma, Ruotsi 24.6.1964
50,4 Jaakko Tuominen Oslo, Norja 11.8.1964
50,4 Jaakko Tuominen Kouvola 25.7.1968
50,4 Jaakko Tuominen Saarijärvi 27.7.1968
50,4 Jaakko Tuominen Pori 28.7.1968
50,3 Ari Salin Riihimäki 27.7.1970
50,1 Ari Salin Helsinki 24.8.1970
49,9 Ari Salin Praha 19.9.1970
49,6 Ari Salin Helsinki 30.6.1971
49,5 Ari Salin Helsinki 25.7.1972

Tästä eteenpäin ennätyksiksi hyväksyttiin vain sähköajat

Tulos Nimi Paikkakunta Päivämäärä Huomautuksia
50,41 Ari Salin Helsinki 11.8.1971
50,12 Vesa-Pekka Pihlavisto Helsinki 19.8.1990
49,75 Vesa-Pekka Pihlavisto Tuusula 10.7.1994
49,69 Vesa-Pekka Pihlavisto Lappeenranta 26.7.1994
49,69 Janne Mäkelä Lappeenranta 18.8.2002
49,59 Janne Mäkelä Helsinki 24.8.2002
49,36 Ari-Pekka Lattu Lahti 2.7.2003
49,08 Oskari Mörö Zürich, Sveitsi 13.8.2014 EM-kisojen välierässä
49,04 Oskari Mörö Rio de Janeiro, Brasilia 15.8.2016 Olympialaisten alkuerässä
Lähteet
  • Hannus, Matti: Yleisurheilu: Tuhat tähteä. WSOY, 1983. ISBN 951-0-11900-8.
  • Mitä-Missä-Milloin -kirjat 1984-2009. Otava.
  • Jalava, Juhani: Suomen kaikkien aikojen yleisurheilutilastot. Juoksija-lehti, 1983.
Auktoriteettitunnisteet: Kansalliset Muokkaa Wikidatassa
  • Suomi (KANTO)