Kalevi Ihalainen

Kalevi Viljo Ihalainen (23. joulukuuta 1913 Kotka – 11. heinäkuuta 1995 Helsinki^[1]) oli suomalainen monipuolinen palloilija.

Kalevi ”Kallari” Ihalainen ylsi Suomen edustusjoukkueeseen jääkiekossa, koripallossa ja keilailussa ja oli aikanaan yksi parhaista pesäpalloilijoista.

• 3 SM-hopeaa: 1940, 1942, 1951^[2]
• 4 SM-pronssia: 1931, 1932, 1934, 1938^[2]
• 13 Itä-Länsi-ottelua: 1932-1938, 1940, 1945, 1946, 1948, 1949, 1951^[3]

• Pallo-Tovereiden joukkueessa yhtäjaksoisesti 28 vuotta, aluksi 3-varana ja myöhemmin lukkarina. Vuosina 1940–1941 Pallo-Toverit ei saanut sarjajoukkuetta jalkeille, joten tuolloin Ihalainen pelasi Helsingin Pallonlyöjissä).
• Useita piirin- ja sk-järjestön mestaruuksia (ei kuitenkaan yhtään SM:ta)

• Pesäpalloliiton kultainen ansiomerkki no. 15 (1963)

• SM 1935 (HJK)
• 6 A-maaottelua, joissa 1 maali
• 1939 MM-kilpailuissa Baselissa

• EM-kisat 1939 Kaunas, Liettua

• 1962 ensimmäisenä Suomessa koneistetussa hallissa täydet 300.
• 1966 (Keilakerho Jyrä) ja 1969 (Keila-Sepot) SM nelimiehisjoukkueissa
• 1971 SM henkilökohtaisessa kilpailussa.
• 1971 valittiin Suomen parhaaksi keilaajaksi.

Kallari pelasi myös käsipallon SM-sarjassa (EKV)

• PPL:n ja PT:n kultainen sekä SVUL:n hopeinen ansiomerkki

• Luettelo vähintään 10 Itä–Länsi-ottelua pelanneista pesäpalloilijoista

• Koripallon maajoukkueprofiili (Arkistoitu – Internet Archive) Suomen Koripalloliitto
• Urheilumme Kasvot 3 - palloilu s. 675 (Keilailu).

• Antti O. Arponen: Ihalainen, Kalevi (1913–1995) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 13.10.2004. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Auktoriteettitunnisteet Kansalliset Suomi (KANTO) Henkilöt Kansallisbiografia Biografiasampo