Kaliumferrioksalaatti

Kaliumferrioksalaatti
Tunnisteet
CAS-numero 14883-34-2
PubChem CID 9932777 ja 131874010
Ominaisuudet
Molekyylikaava K3[Fe(C2O4)3]
Moolimassa 437,21
Ulkomuoto Vihreä kiteinen aine
Sulamispiste 100 °C (trihydraatti)[1]
Kiehumispiste 230 °C (hajoaa)[1]
Tiheys 2,133 g/cm3[1]
Liukoisuus veteen 47 g/l (25 °C)[1]
Infobox OK

Kaliumferrioksalaatti eli kaliumtris(oksalaatto)ferraatti(III) (K3[Fe(C2O4)3]) on kalium-, rauta- ja oksalaatti-ionien muodostama kompleksiyhdiste. Yhdistettä voidaan käyttää muun muassa sinikopioiden valmistukseen ja aktinometreissä.

Ominaisuudet, valmistus ja käyttö

Huoneenlämpötilassa kaliumferrioksalaatti on vihreää kiteistä ainetta. Sen alkeiskoppi on monokliininen ja yhdiste voidaan kiteyttää kiraalisena. Yhdiste esiintyy usein kidevedellisenä trihydraattina (K3[Fe(C2O4)3]·3H2O). Kidevesi poistuu rakenteesta kuumennettaessa. Kaliumferrioksalaatti liukenee suhteellisen niukasti veteen ja liukoisuus kasvaa lämpötilan kasvaessa. Yhdiste hajoaa valon vaikutuksesta, jolloin rauta pelkistyy hapetusluvulta +III hapetusluvulle +II ja oksalaatti-ionit hapettuvat hiilidioksidiksi.[2][3][4]

Kaliumferrioksalaattia voidaan valmistaa kaliumoksalaatin ja rauta(III)kloridin välisellä reaktiolla.[5]

Kaliumferrioksalaattia voidaan käyttää sinikopioiden valmistamiseen[3][2] ja sitä käytetään myös aktinometreissä[5][6][7]

Lähteet

  1. ↑ a b c d William M. Haynes, David R. Lide, Thomas J. Bruno: CRC Handbook of Chemistry and Physics, s. 4–83. 39th Edition. CRC Press, 2012. ISBN 978-1439880494. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 28.4.2022). (englanniksi)
  2. ↑ a b Raimo Alén: Kokoelma orgaanisia yhdisteitä, s. 422. Consalen Consulting, 2009. ISBN 978-952-92-5627-3.
  3. ↑ a b Alan M. Stolzenberg: Iron Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2004.
  4. ↑ A. Saritha, B. Raju, M. Ramachary, P. Raghavaiah & K. A. Hussain: Synthesis, crystal structure and characterization of chiral, three-dimensional anhydrous potassium tris(oxalato)ferrate(III). Physica B: Condensed Matter, 2012, 407. vsk, nro 1, s. 4208-4213. (englanniksi)
  5. ↑ a b Petr Klán, Jakob Wirz: Photochemistry of Organic Compounds, s. 113. John Wiley & Sons, 2009. ISBN 0-8247-7911-8. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 28.4.2022). (englanniksi)
  6. ↑ Steven L. Murov, Ian Carmichael, Gordon L. Hug: Handbook of Photochemistry, s. 299. Marcel Dekker, 1993. ISBN 0-8472-7911-8. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 28.4.2022). (englanniksi)
  7. ↑ J.C. (Tito) Scaiano: Photochemistry Essentials, s. 28. American Chemical Society, 2022. ISBN 978-0-8412-9944-3. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 28.4.2022). (englanniksi)