Laura Honkasalo
| Laura Honkasalo | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1. lokakuuta 1970 (ikä 53) Espoo |
| Kansalaisuus | suomalainen |
| Ammatti | kirjailija, toimittaja, kääntäjä |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta | |
| [ Muokkaa Wikidatassa ]  | |
| Infobox OK | |
Laura Liisa Honkasalo (s. 1. lokakuuta 1970 Espoo)[1] on suomalainen Helsingissä asuva kirjailija, toimittaja ja kääntäjä.[2]
Elämä
Honkasalo valmistui ylioppilaaksi vuonna 1989 Kallion ilmaisutaidon lukiosta ja filosofian maisteriksi Helsingin yliopistosta vuonna 1999 pääaineenaan taidehistoria. Hän on opiskellut myös keskiajan kirjallisuutta Trinity Collegessa Dublinissa (1993–1994) ja suorittanut kirjallisuuden Master of Arts -tutkinnon Kentin yliopistossa (1995–1996).[1][2]
Honkasalo on kirjoittanut muun muassa Helsingin yliopistossa toimineessa Nobelistiklubissa.[3] Honkasalo on työskennellyt toimittajana muun muassa nuortenlehti Demissä ja kirjoittaa säännöllisesti myös Sarjainfo-lehteen. Hän on myös suomentanut Aku Ankka -sarjakuvia ja tehnyt käsikirjoituksia sarjakuviin.[4]
Vuonna 2000 Honkasalo oli WSOY:n nuortenkirjakilpailussa kolmannella sijalla ja J. H. Erkon novellikilpailussa toisella sijalla. Vuonna 2001 hän sai Gummeruksen myöntämän Kalle Päätalo -palkinnon.[5]
Yksityiselämä
Honkasalon entinen puoliso on kirjailija Markku Pääskynen.[6] Heillä on kaksi lasta.[1]
Teokset
- Metsästä tuli syöjätär. Nuortenromaani. Helsinki: WSOY, 2000. ISBN 951-0-24858-4.
- Siskoni, enkelinluinen tyttö. Nuortenromaani. Helsinki: WSOY, 2001. ISBN 951-0-26255-2.
- Sinun lapsesi eivät ole sinun. Helsinki: Gummerus, 2001. ISBN 951-20-5989-4.
- Lumen saartama kahvila. Novellikokoelma. Helsinki: Otava, 2002. ISBN 951-20-6183-X.
- Tyttökerho. Helsinki: Otava, 2005. ISBN 951-1-20608-7. [7][8]
- Eropaperit. Helsinki: Otava, 2009. ISBN 978-951-1-23828-7.
- Kotikutoista. Itsetekemisen ihanuudesta. Helsinki: Kirjapaja, 2011. ISBN 978-952-247-149-9.
- Nuukaillen, eli Kuinka pelastin kukkaroni ja maailman. Helsinki: Kirjapaja, 2014. ISBN 978-952-247-439-1.
- Perillä kello kuusi. Helsinki: Otava, 2015. ISBN 978-951-1-27375-2.
- Pöytä yhdelle. Helsinki: Kirjapaja, 2016. ISBN 978-952-288-526-5.
- Vie minut jonnekin. Helsinki: Otava, 2018. ISBN 978-951-1-31935-1
- Kaapin henki — Tavaravaivaisen tunnustuksia. Helsinki: Kirjapaja, 2019. ISBN 9789523541078.
- Keski-ikäinen elämäni. Helsinki: Kirjapaja, 2022. ISBN 978-952-354-644-8.
Lähteet
- ↑ a b c Kuka kukin on 2015, s. 215. Helsinki: Otava. ISBN 978-951-1-28228-0.
- ↑ a b Laura Honkasalo Otava. Viitattu 19.1.2015.
- ↑ Kanto, Anneli: Heimo annelikanto.fi. Viitattu 3.9.2015.
- ↑ Honkasalo, Laura (Arkistoitu sivu) WSOY. Arkistoitu 20.10.2013. Viitattu 3.9.2015.
- ↑ Kalle Päätalo -palkinto Laura Honkasalolle MTV.fi. 11.11.2001. Arkistoitu 19.1.2015. Viitattu 19.1.2015.
- ↑ Ala-Seppälä, Sanna: Kirjailija puolustautuu: En jättänyt vaimoani Facebookissa! Ilta-Sanomat. 20.9.2012. Viitattu 19.10.2013.
- ↑ Kause, Hanna-Maija: Lopuksi kaikki olivat yksin Ylioppilaslehti. 28.10.2005. Viitattu 18.6.2016.
- ↑ Kurikka, Kaija: Sinkun minäpuhetta Turun sanomat. 28.10.2005. Viitattu 18.6.2016.
Aiheesta muualla
- Laura Honkasalo Kirjasampo.fi:ssä.
| ||||||||||||||
