Maija Nuotio

Maija Nuotio (ent. Martiskainen, o.s. Nuotio, 21. lokakuuta 1935 Jalasjärvi – 29. kesäkuuta 2019 Liperi) oli suomalainen kuvanveistäjä.

"Olen jo aivan pienestä kasvanut taiteeseen. Heti alusta muovailu oli tärkein, mutta myöhemmin rinnalle tuli piirtäminen"[1] "Savi alkoi aivan kuin elää käsissäni"[2]

Nuotio opiskeli Vapaassa Taidekoulussa vuosina 1956–1957 ja Suomen Taideakatemian koulun kuvanveistolinjalla vuosina 1957–1961, jolloin hän valmistui kuvanveistäjäksi. Nuotio avioitui opiskelutoverinsa Taisto Martiskaisen kanssa. Martiskainen valmistui vuonna 1963 kuvanveistäjäksi ja pariskunta muutti Jalasjärvelle. Nuotio opetti kuvaamantaitoa oppikoulussa. Vuonna 1968 perhe muutti Hyvinkäälle taiteilijataloon ja 1970-luvun alussa parempien työskentelytilojen takia Pohjan kuntaan Antskogiin.

Maija Nuotiolle lapsen olivat kaikki kaikessa ja Pohjan kuntaan muuton jälkeen hän teki lukuisia lapsiaiheisia veistoksia ja sai niillä paljon menestystä useissa kilpailuissa.[2] "Erityisesti huomiota herättävät Maija Nuotion sympaattiset lapsiveistokset. Nuotion pienten, ihmisläheisten veistosten lapsilla on oma maailmansa, jonne ei ulkopuolisilla ole asiaa."[3]

"Pystyin antautumaan kuvanveistolle todella vasta Antskogiin muuton jälkeen, koska siellä ei ollut samanlaista ahdistavaa ympäristöä kuin kivikaupungeissa. Voin tuntea eläväni taiteelle enkä taiteesta, joten toimeentulon kanssa saattaa olla joskus välillä niin ja näin."[4]

Maija Nuotion lapsiaiheiset veistokset osoittautuivat usein suosituimmiksi veistoksiksi YK:n kansainvälisen lastenvuoden näyttelyissä 1979. Nuotion veistosten ohitse ainoastaan harva näyttelyvieras pystyi kulkemaan koskettelematta ja ihastelematta. Lapsivieraat samastuivat esim. Suukko-veistokseen niin, että viipyilivät ihastellen veistoksen äärellä huulet törröllään.[4]

Maija Nuotio muutti Lieksan Nurmijärvelle eläkepäiviään viettämään 1990-luvun alussa.[5] Viimeiset vuotensa Maija Nuotio vietti Jyrin hoivakodissa Ylämyllyllä, jossa hän nukkui pois pitkäaikaisen sairauden uuvuttamana 29.6.2019.[4]

Taisto Martiskainen ja Maija Nuotio saivat kolme lasta.[5]

Jyri Martiskainen on kirjoittanut Maija Nuotiosta ja hänen puolisostaan Taisto Martiskaisesta elämäkerran nimellä Roopesta Crescendoon. Kirjassa kuvataan taiteilijoiden elämää syntymästä kuolemaan, lapsen kasvamista kipsisäkkien keskellä sekä arjesta, jossa monet kuvanveistäjäparin teokset ovat syntyneet.[4]

Julkiset teokset

Maija Nuotion ensimmäinen julkinen veistos oli Enkeli-aiheinen Jalasjärven vanhan kirkon muistomerkki, joka valmistui 1968.[6]

Vuonna 1973 Nuotiolta valmistui Jalasjärven Osuuspankin piha-alueen vesialtaaseen suihkukaivoveistos. Ihmiskasvoinen Näkki-veistos sai nimensä vanhan taruolennon mukaan. Nykyään Näkki on sijoitettu Pohjanmaan portin kiertoliittymään.[2]

Seinäjoella Olavi Pihan puistossa on Maija Nuotion suunnittelema Taipaleen ja Vuosalmen taistelujen muistoksi pystytetty talvisodan päättymisen muistomerkki Pirstotut puut. Veistos on paljastettu vuonna 1975.[7][8]

Nuotio suunnitteli juoksija Ville Ritolan patsaan Peräseinäjoelle; se paljastettiin vuonna 1978.[5] Maija Nuotio kommentoi itse tekoprosessiaan: "Asento ei ehkä kaunis ollut, mutta miehekäs se oli. Ritolan vauhdikkaan hahmon kuvaaminen on minulle mieluisa tehtävä."[9]

Vuonna 1982 paljastettiin Helsinkiin Pasilan virastokeskuksen pihalle suihkukaivoveistos Vesileikki[10], joka kuuluu Valtion taideteostoimikunnan hankintoihin.[11]

Valokuvia julkisista veistoksista

  • Vanhan kirkon muistomerkki, Kurikka.
    Vanhan kirkon muistomerkki, Kurikka.
  • Pirstotut puut, 1975, Seinäjoki.
    Pirstotut puut, 1975, Seinäjoki.
  • Ville Ritolan patsas, 1978, Seinäjoki.
    Ville Ritolan patsas, 1978, Seinäjoki.
  • Vesileikki, 1982, Helsinki.
    Vesileikki, 1982, Helsinki.

Lähteet

  1. ↑ Taiteilijaksi synnytään. Länsi-Uusimaa, 4.12.1975.
  2. ↑ a b c Aino Valkama: Jalasjärven-Peräseinäjoen kunnallissanomat, 1.7.1976.
  3. ↑ Heikki Korhonen ja Antti Lindqvist 24.7.1977
  4. ↑ a b c d Jyri Martiskainen: Roopesta Crescendoon. Bod, 2022. ISBN 978-952-80-6524-1.
  5. ↑ a b c Ilola, Merja & Aro, Kaisu: Maija Nuotio 1935–2019 (Muistokirjoitus) Helsingin Sanomat. 21.8.2019. Viitattu 12.4.2020.
  6. ↑ Jyri Martiskainen: Roopesta Crescendoon, s. s. 75. Bod, 2022.
  7. ↑ Seinäjoki: Taipaleenjoen taistelujen muistomerkki Suomen sotamuistomerkit. Viitattu 6.4.2021.
  8. ↑ Olavi Pihan puisto (PDF) Seinäjoen puistot ja viheralueet. 2020. Seinäjoen kaupunki. Viitattu 6.4.2021.
  9. ↑ Turun Sanomat, 21.9.1977.
  10. ↑ Vesileikki Helsingin taidemuseo. Viitattu 12.4.2020. [vanhentunut linkki]
  11. ↑ Maija Nuotio, Vesileikki 1982 Kansallisgalleria. Viitattu 12.4.2020.