Mihail Muravjov (puna-armeijan komentaja)

Mihail Artemjevitš Muravjov (ven. Михаил Артемьевич Муравьёв; 25. syyskuuta (J: 13. syyskuuta) 1880 Burdukovo, Vetlužskin alue, Nižni Novgorodin kuvernementti – 11. heinäkuuta 1918 Simbirsk)^[1] oli venäläinen sotilas ja puna-armeijan komentaja, joka johti heinäkuussa 1918 lyhyeksi jäänyttä sotilaskapinaa.

Muravjov syntyi talonpoikaisperheeseen. Hän liittyi armeijaan vuonna 1898, osallistui vuosien 1904–1905 Venäjän–Japanin sotaan ja yleni vuoteen 1917 mennessä keisarillisen armeijan everstiluutnantiksi.^[1] Vasemmistososialistivallankumouksellisia kannattanut Muravjov ilmoittautui lokakuun vallankumouksen jälkeen uuden bolševikkihallinnon palvelukseen, ja hänet nimitettiin välittömästi Pietarin sotilaskomentajaksi. Hän torjui marraskuussa 1917 vastavallankumouksellisen Kerenskin–Krasnovin kapinan, minkä jälkeen hän toimi sota-asiain kansankomissaari Vladimir Antonov-Ovsejenkon esikuntapäällikkönä tämän johtaessa sotaretkeä Donin alueelle kenraali Aleksei Kaledinin kasakka-armeijaa vastaan.^[2][1]

Tammikuussa 1918 Murajvov sai johtoonsa punakaartilaisista, Itämeren laivaston matruuseista ja vanhan armeijan asevelvollisista muodostetun noin 4 000 miehen itsenäisen osaston, joka lähetettiin kukistamaan itsenäiseksi julistautunutta Ukrainan kansantasavaltaa ja sen keskusradaa.^[2][3][1] Lähestyessään Kiovaa hän löi pienen ukrainalaisjoukon Krutyn taistelussa. Jo Pultavassa Muravjov oli teloituttanut kaikki vangeiksi jääneet upseerit ja junkkarit,^[3] ja vallattuaan Kiovan helmikuun alkupuolella hän teloitutti siellä tuhansittain syrjäytetyn hallinnon tukijoita, minkä on sanottu olleen siihen mennessä Venäjän sisällissodan verisin tapahtuma.^[2][3] Muravjovin joukot joutuivat jo maaliskuun alussa perääntymään Kiovasta Saksan armeijan tieltä. Hän jatkoi ankaraa komentoaan Odessassa, mutta joutui pian perääntymään sieltäkin.^[4]

Maaliskuussa 1918 Muravjov siirtyi jälleen Antonov-Ovsejenkon esikuntaan Etelä-Venäjälle. Hänet pidätettiin huhtikuussa väärinkäytöksistä epäiltynä, mutta vapautettiin kesäkuun alussa.^[1]

Muravjov nimitettiin 13. kesäkuuta 1918 uuden itärintaman komentajaksi.^[1] Hänen oli tarkoitus johtaa operaatioita laajan alueen Keski-Venäjällä valloittanutta Tšekkoslovakian legioonaa ja Komutšin kansanarmeijaa vastaan. Kun vasemmistososialistivallankumouksellisten kapina puhkesi Moskovassa 6. heinäkuuta, Muravjov irtisanoutui puolueestaan ja säilytti edelleen bolševikkijohdon luottamuksen. Hän kuitenkin käynnisti oman kapinansa 10. heinäkuuta jätettyään edellisenä päivänä komentopaikkansa Kazanissa ja purjehdittuaan tuhannen miehen voimin Volgaa alas Simbirskiin. Hän julisti olevansa ”Venäjän Garibaldi”, joka kääntäisi maailmanhistorian kulun aloittamalla uudelleen sodan Neuvosto-Venäjän ja imperialistisen Saksan välillä. Tätä varten taistelu Tšekkoslovakian legioonaa vastaan oli lopetettava ja se oli kutsuttava mukaan yhteiseen hyökkäykseen saksalaisia vastaan.^[2] Muravjov pidätytti muun muassa 1. armeijan komentajan Mihail Tuhatševskin.^[1] Muravjovin toiminnan seurauksena puna-armeijan itärintama ja bolševikkien jalansija Volgan rannalla uhkasi romahtaa. Paikallisen toimeenpanevan komitean johtajana toiminut liettualainen bolševikki Juozas Vareikis onnistui kuitenkin järjestämään Muravjoville väijytyksen Simbirskissä. Muravjov ilmeisesti ammuttiin kiinnioton yhteydessä 11. heinäkuuta, jolloin hänen johtamansa kapina päättyi heti alkuunsa. Hänen kuolemaansa väitettiin jälkeenpäin myös itsemurhaksi.^[2]

Auktoriteettitunnisteet Kansainväliset FAST ISNI VIAF WorldCat Kansalliset Saksa Yhdysvallat Muut IdRef