Normaalikorkeus

Tämän artikkelin tai sen osan määritelmä puuttuu tai on huonosti laadittu.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin määritelmää. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Tarkennus: Suuren yleisön tekstissä pitäisi kertoa, mihin elämänalueeseen artikkelin aihe liittyy. Nyt se selviää vasta artikkelin luokituksesta ja lähdeteoksen engl. nimestä, edellyttäen että tietää mitä termi tarkoittaa.

Normaalikorkeus H N {\displaystyle H^{N}} (tai H {\displaystyle H^{*}} )on hypoteettisen vastinpisteen korkeus vertausellipsoidista normaalipainovoimakentässä, kun vertausellipsoidin ja vastinpisteen potentiaaliero on sama kuin havaintopisteen geopotentiaaliluku C {\displaystyle C} .

Normaalikorkeus lasketaan pisteen ja korkeusdatumin nollatason välisestä geopotentiaalierosta. Tämä geopotentiaaliero jaetaan keskimääräisellä normaalipainovoimalla γ ¯ {\displaystyle {\bar {\gamma }}} :

γ ¯ = 1 H N 0 H N γ d H N {\displaystyle {\bar {\gamma }}={\frac {1}{H^{N}}}\int _{0}^{H^{N}}\gamma dH^{N}}
H N = C γ ¯ {\displaystyle H^{N}={\frac {C}{\bar {\gamma }}}}

Normaalikorkeus on pisteen ja kvasigeoidin välinen etäisyys. Normaalikorkeus poikkeaa hieman samasta geopotentiaalierosta lasketusta ortometrisestä korkeudesta. Ero saattaa olla sitä suurempi mitä korkeammalla merenpinnan tasosta ollaan. Etelä-Suomessa ero on muutamia millimetrejä, Käsivarressa korkeintaan 11 cm.

Normaalikorkeus on käytössä N2000-korkeusjärjestelmässä.

Katso myös

  • Ortometrinen korkeus
  • Dynaaminen korkeus

Lähteet

  • Torge, W & J., Müller, 2012. Geodesy. 4th edition. W. de Gruyter, Berlin, Boston, pp. 83, ISBN 978-3-11-020718-7.

Kirjallisuutta

  • Torge, W., 2001. Geodesy. Third completely revised and extended edition. W. de Gruyter, Berlin, New York, ISBN 3-11-017072-8.