Olavi Vepsäläinen

Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Tarkennus: Lähteet muokattava wikimäisiksi ja kohdistettava tietoon, johon ne liittyvät
Olavi Vepsäläinen 1960-luvun alussa.

Olavi Vepsäläinen (1927 Suonenjoki – 12. syyskuuta 1993) oli suomalainen taidemaalari, kuvataiteilija, kuvittaja, kuvanveistäjä, taidegraafikko ja arvopaperitaiteilija. Hän debytoi vuonna 1951.

Vepsäläinen toimi arvopaperitaiteilijana Suomen Pankin setelipainossa vuosina 1952–1968. Hän teki myös paljon runokirjojen kansikuvituksia WSOY:lle 1950- ja 1960-luvuilla. Vepsäläinen on suunnitellut ja piirtänyt kaikkiaan yli 40 suomalaista postimerkkiä. Hänet tunnetaan myös julistetaiteilijana ja postikorttien kuvittajana. Kotinsa, Iloharjun, Vepsäläinen testamenttasi yhdessä vaimonsa Ilma Roponen-Vepsäläisen kanssa Suomen Taiteilijaseuralle.

Vepsäläinen on näytellyt sivuosassa Edvin Laineen Nokea ja kultaa -elokuvassa,[1] taiteilijan roolissa Rauni Mollbergin televisioelokuvassa Ei koskaan pilanpäinlähde? ja ”Eeron” roolissa Ilmari Unhon elokuvassa ”Minä elän”[1]. Vepsäläinen on ollut tekijänä ja selostajana Suomen Työväen Säästöpankin tilaamassa lyhytdokumentissa ”50-vuotta säästäjien hyväksi”[2].

Näyttelyt

Vepsäläinen on osallistunut graafisen taiteen näyttelyihin Sveitsissä, Moskovassa ja Leningradissa. Kotimaassa Vepsäläinen on osallistunut lukuisiin Nuorten, Suomen Taiteilijaseuran, Taidemaalariliiton ja Suomen Taidegraafikoiden vuosinäyttelyihin. Hänen taidettaan on ollut esillä myös Suomen Taideakatemian kolmevuotisnäyttelyissä.

Julkinen taide

Vepsäläinen on tehnyt seinädekoraation "Pieksäristeys" Savon Solmuun Pieksämäelle vuonna 1980. Vepsäläisen taidetta on muun muassa Jyväskylän taidemuseossa, Amos Andersonin taidemuseossa, Helsingin, Lahden, Rauman ja Turun kaupunkien kokoelmissa, Lahden julistemuseossa sekä postin ja pankkien kokoelmissa.

Lähteet

  • Kuvataiteilijamatrikkeli [1]
  • Metsähallitus: postimerkkejä suojelualueista [2] (Arkistoitu – Internet Archive)
  • Jyväskylän taidemuseo [3] (Arkistoitu – Internet Archive)
  • Vaski kirjastot [4], [5]
  • Come to Finland [6][vanhentunut linkki], [7]
  • Katsaus Suomen Taiteilijaseuran ateljeesäätiön historiaan [8] (Arkistoitu – Internet Archive)
  • Suomen pankin rahamuseo [9] (Arkistoitu – Internet Archive)
  • Elonet [10]
  • Kirjav@ - Kansallisgallerian kirjaston kokoelmatietokanta, Olavi Vepsäläinen
  • Suomen taide 1962, julk. Suomen Taiteilijaseura, toim. Taisto Ahtola et al.
  • Suomen taide 1964, julk. Suomen Taiteilijaseura, toim. Erik Enroth et al.
  • Suomen taiteilijaseura: Kuvataiteilijat 1986, toim. Mauri Faven, Erkki Hirvelä, Jorma Hautala, Reino Laitasalo, Antti Lampisuo, Pirkko Nukari, Maria-Liisa Saastamoinen ja Päivi Lampinen, ISBN 951-95546-3-7; sivu 493

Viitteet

  1. a b Olavi Vepsäläinen Elonetissä. Viitattu 12.7.2024.
  2. Olavi Vepsäläinen Elonet. Viitattu 12.7.2024.

Aiheesta muualla

  • Suomen kuvittajat-blogi [11]
  • Jano runouslehti, numero 2 [12]
  • Elonet [13]
  • Vaeltava viisaus : aforismeja ja ajatelmia vuosituhansien varrelta; Tekijät: Koskenniemi, V.A ; Vepsäläinen, Olavi; WSOY, 1994; 951-0-18165-X (sid.)
Auktoriteettitunnisteet: Henkilöt Muokkaa Wikidatassa
  • Elonet