Pataljoonaradio on kenttäradio, jonka tarkoituksena on kuulua pataljoonan alueella. Pataljoonan toiminta-alueeksi voidaan tiheässä ryhmityksessä painopistesuunnassa arvioida karkeasti noin 2–3 km × 2–3 km. Näin ollen radio, jonka todennäköinen melko varma kuuluvuus on esimerkiksi 6–8 km soveltuu pataljoonaradioksi.
Suomessa 1970-luvulla otettiin käyttöön lisenssivalmistettuna alun perin yhdysvaltalaiseen AN/PRC-77:ään perustuva pataljoonaradio LV 217, mitä paranneltiin myöhemmin LV 217M:ksi. Jo 1960-luvun lopulta ja 1970-luvun alusta kehittyi pyrkimys tehdä pataljoonaradioista yhteensopivuuden vuoksi prikaatiradioita lisäämällä niihin tehovahvistin, joka paransi radion lähettimen kantamaa. AN/PRC-77:n edeltäjään, AN/PRC-25:een suomalaiset tutustuivat Yhdistyneiden kansakuntien rauhanturvatehtävissä. AN/PRC-25:n myöhempi suomalainen tyyppimerkintä oli LV-311.
Suomen puolustusvoimien uusin pataljoonaradio on tanskalaista lisenssivalmistusta oleva LV 241, joka perustuu israelilaisen Tadiranin tekniikkaan. Suomalaisessa versiossa on esikuvaansa verrattuna lisäpiirteitä, jotka mahdollistavat sen käyttämisen esimerkiksi erittäin kovissa pakkasolosuhteissa.
akkulipas 12 h (vastaanotto 3:lähetys 1 -suhde) kuivaparisto 15 h (vastaanotto 3:lähetys 1 -suhde)
Lähteet
↑ abViestiupseeriyhdistys ry:n hallitus: Viestimies, 12. painos, s. 15-153. pääasiassa varusmiehille ja opetusupseereille tarkoitettu sotilasviestitoiminnan käsikirja. Mikkeli, Länsi-Savo Oy: Viestiupseeriyhdistys, 1980.
↑Viestiupseeriyhdistys ry:n hallitus: Viestimies, 12. painos, s. 15–153. pääasiassa varusmiehille ja opetusupseereille tarkoitettu sotilasviestitoiminnan käsikirja. Mikkeli, Länsi-Savo Oy: Viestiupseeriyhdistys, 1980.