Patenttisininen
Patenttisininen | |
---|---|
Tunnisteet | |
IUPAC-nimi | [4-[[4-(dietyyliamino)fenyyli]-(5-hydroksi-2,4-disulfofenyyli)metylideeni]sykloheksa-2,5-dien-1-ylideeni]dietyyliatsanium |
CAS-numero | 3536-49-0 |
PubChem CID | 131664203 ja 154701387 77073, 131664203 ja 154701387 |
SMILES | CCN(CC)C1=CC=C(C=C1)C(=C2C=CC(=[N+](CC)CC)C=C2)C3=CC(=C(C=C3S(=O)(=O)O)S(=O)(=O)O)O |
Ominaisuudet | |
Molekyylikaava | C27H31N2O7S2 |
Moolimassa | 561,69 g/mol |
Infobox OK |
Patenttisininen V on keinotekoinen väriaine, jota käytetään moniin tarkoituksiin. Tulostimissa käytettäväksi siitä on olemassa monenlaisia konversioita, joista osa valmistetaan biohajoavasta materiaalista ja osa dehydrageenisestä materiaalistaselvennä. Elintarvikelisäaineena sen koodi on E131, mutta se on kielletty monissa maissa, kuten Australiassa, Norjassa sekä Yhdysvalloissa.[1] EU:ssa se on sallittu[2].
Se on sävyltään syvä violetinsininen tai vihreänsininen triaryylimetaaniväriaine (C27H36N2O7S2Ca | C27H31N2O7S2Ca |C27H31N2O7S2), CAS 3536-49-0. Lääketieteessä sitä käytetään kudosvärjäyksessä, etenkin syöpäleikkauksissa, joissa se näyttää muuten huomaamatta jäävät syöpäsolut.[2] Patenttisininen voi aiheuttaa allergisia reaktioita kutinasta anafylaktiseen shokkiin.[1]
Lähteet
- ↑ a b Tuomas Milonoff, Riku Rantala: Mad Cook - Kulinaristinen seikkailukirja, s. 251. WSOY/Johnny Kniga, 2010. ISBN 9789510428276.
- ↑ a b Coloria net