Piiskahäntävallabi
Piiskahäntävallabi | |
---|---|
Uhanalaisuusluokitus | |
Elinvoimainen [1] | |
| |
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Eläinkunta Animalia |
Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
Lahko: | Harvaetuhampaiset Diprotodontia |
Alalahko: | Macropodiformes |
Heimo: | Kengurut Macropodidae |
Alaheimo: | Macropodinae |
Suku: | Notamacropus |
Laji: | parryi |
Kaksiosainen nimi | |
Notamacropus parryi | |
Synonyymit | |
| |
Piiskahäntävallabin levinneisyys | |
Katso myös | |
Piiskahäntävallabi Wikispeciesissä | |
Infobox OKNimi-testi OK |
Piiskahäntävallabi (Notamacropus parryi) on Itä-Australiassa elävä kengurulaji.
Koko ja ulkonäkö
Piiskahäntävallabin tunnistaa poskien valkoisista raidoista ja huomattavan pitkästä hännästä. Eläin on väriltään pääosin vaaleanruskea, mutta korvien alaosa, otsa ja hännän pää ovat tummemman ruskeat.
Elinympäristö ja levinneisyys
Piiskahäntävallabi on yleinen Itä-Australiassa Uuden Etelä-Walesin pohjoisosissa ja Queenslandin rannikkoalueilla.
Elintavat
Piiskahäntävallabi on varsin sosiaalinen eläin ja elää usein jopa 50–80 yksilön ryhmissä.
Ravinnokseen se käyttää lähinnä ruohoja ja heinäkasveja. Se viettää päivän kuumimman ajan kasvillisuuden suojissa ja etsii ruokaa aikaisin aamulla tai vasta myöhään iltapäivällä.
Lähteet
- Animal diversity web
Viitteet
- ↑ Winter, J., Burnett, S. & Martin, R.: Notamacropus parryi IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.2. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 2.8.2014. (englanniksi)
|