Pjotr Durnovo

Pjotr Durnovo 1900-luvun alussa.

Pjotr Nikolajevitš Durnovo (ven. Пётр Николáевич Дурновó; 6. joulukuuta (J: 24. marraskuuta) 1842 Tver – 24. syyskuuta (J: 11. syyskuuta) 1915 Pietari) oli venäläinen juristi ja virkamies, joka toimi Venäjän keisarikunnan sisäministerinä vuosina 1905–1906 ja tukahdutti voimakeinoin vuoden 1905 vallankumouksen.[1][2]

Durnovo syntyi vuonna 1842[2] tai 1845[1]. Hän palveli Venäjän laivastossa, jossa sai luutnantin arvon. Kouluttautuduttuaan sotilasjuristiksi hän sai vuonna 1870 viran sotaministeriön oikeusosaston alaisesta Kronstadtin merisotaoikeudesta. Hän toimi 1872–1873 Vladimirin ja 1873–1875 Moskovan piirioikeuden prokuraattorin apulaisena sekä 1875 Rybinskin ja 1875–1880 Vladimirin piirioikeuden prokuraattorina. Hänet nimitettiin vuonna 1883 sisäministeriön poliisidepartementin apulaispäälliköksi ja seuraavana vuonna päälliköksi.[3][2] Poliisijohtajana hän vastasi valtakunnan sisäisestä turvallisuudesta pääosan Aleksanteri III:n valtakaudesta. Hän muun muassa nujersi keisari Aleksanteri II:n murhasta vastuussa olleen maanalaisen Narodnaja volja -järjestön. Durnovo joutui eroamaan poliisin johdosta vuonna 1893 skandaalin vuoksi.[1] Hän oli ylittänyt valtuutensa määrämällä poliisit tunkeutumaan ulkomaisen diplomaatin asuntoon ja takavarikoimaan sieltä hänen oman rakastajattarensa lähettämiä kirjeitä.[4] Durnovo nimitettiin samana vuonna hallitsevan senaatin jäseneksi.[3]

Durnovo nimitettiin Venäjän apulaissisäministeriksi Nikolai II:n valtakaudella vuonna 1900.[1] Keskellä vallankumouksellista yleislakkoa pääministeri Sergei Witte määräsi Durnovon lokakuun lopussa 1905 virkaatekeväksi sisäministeriksi. Witteä oikeistolaisempi Durnovo ryhtyi heti taltuttamaan vallankumousta: Hän kukisti verisesti merisotilaiden kapinan Pietarissa ja kansannousun Moskovassa, pidätytti tuhansia sekä määräsi joulukuussa 1905 vangittaviksi Pietarin työläisneuvoston ja vastaavan Moskovan neuvoston edustajat. Hän pääsi tehokkailla vastavallankumouksellisilla toimillaan keisari Nikolai II:n suosioon.[4][1] Durnovo joutui eroamaan ministerin tehtävistä yhdessä Witten kanssa toukokuussa 1906. Hänet nimitettiin parlamentin ylähuoneeksi muutettuun Venäjän valtakunnanneuvostoon, jossa hänestä tuli konservatiivisen oikeiston johtohahmo.[1] Hän sai myös todellisen salaneuvoksen arvonimen.[2]

Durnovo tunnetaan myös helmikuussa 1914 laatimastaan kaukonäköisestä muistiosta, jossa hän arvioi maailman olevan maailmansodan partaalla ja Venäjän imperiumin romahtamaisillaan.[1] Hän suositteli Venäjää liittoutumaan Saksan kanssa sodan välttämiseksi.[4]

Lähteet

  1. ↑ a b c d e f g Pyotr Nikolayevich Durnovo (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 26.11.2016.
  2. ↑ a b c d Дурново Пётр Николаевич (venäjäksi) Большая российская энциклопедия (2004–2017). Viitattu 17.7.2024.
  3. ↑ a b Nordisk familjebok (1907), s. 1113 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 26.11.2016.
  4. ↑ a b c Stephen Kotkin: Stalin – Volume I: Paradoxes of Power, 1878–1928, s. 85–86, 134–136. Penguin Books 2014.
Auktoriteettitunnisteet Muokkaa Wikidatassa
Kansainväliset
  • ISNI
  • VIAF
Kansalliset
  • Saksa
  • Yhdysvallat
  • Tšekki