Rafael Moneo
José Rafael Moneo Vallés (s. 9. toukokuuta 1937, Tudela) on espanjalainen arkkitehti. Hän valmistui Escuela Técnica Superior de Arquitectura de Madridista vuonna 1961.
Moneo on yksi kansainvälisesti tunnetuimmista espanjalaisista arkkitehdeista.[1] Hänelle on myönnetty muun muassa seuraavat palkinnot: vuonna 1993 Rolf Schockin palkinto, vuonna 1996 Pritzker-palkinto, vuonna 2001 Mies van der Rohe -palkinto ja vuonna 2015 Espanjan valtion Premio Nacional de Arquitectura de Españalähde?. Vuonna 2017 hänelle myönnettiin Praemium Imperiale[2].
Moneon tunnetuimpiin töihin kuuluvat Roomalaisen taiteen kansallismuseo Méridassa, Atochan rautatieaseman laajennus Madridissa, auditorio- ja kongressikeskus Kursaal San Sebastiánissa, Museo del Pradon laajennusosa Madridissa sekä Cathedral of Our Lady of the Angels Los Angelesissa.
Rafael Moneo ja Enrique de Teresa vastasivat Tieteen museon (Museo de la Ciencia) suunnittelusta Valladolidiin yhdessä Francisco Romeron ja Juan José Echevarrían kanssa.
Kuvia
-
Museo Nacional de Arte Romano, Mérida -
Cathedral of Our Lady of the Angels, Los Angeles -
Kongressikeskus Kursaal, San Sebastián -
Museo del Pradon uudisosa, Madrid -
Atochan aseman uudisrakennus, Madrid -
Edificio de Previsión Española, Sevilla -
Logroñon kaupungintalo -
Audrey Jones Beck Building, The Museum of Fine Arts, Houston -
Museo de la Ciencia, Valladolid -
L’illa Diagonal, Avinguda Diagonal 579-585, Barcelona
Lähteet
- Spainisculture.com (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
- pritzkerprize.com (englanniksi)
Viitteet
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Rafael Moneo Wikimedia Commonsissa
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Pritzker-palkinnon saajat
1979 Philip Johnson – 1980 Luis Barragán – 1981 James Stirling – 1982 Kevin Roche – 1983 I. M. Pei – 1984 Richard Meier – 1985 Hans Hollein – 1986 Gottfried Böhm – 1987 Kenzō Tange – 1988 Gordon Bunshaft ja Oscar Niemeyer – 1989 Frank O. Gehry – 1990 Aldo Rossi – 1991 Robert Venturi – 1992 Alvaro Siza – 1993 Fumihiko Maki – 1994 Christian de Portzamparc – 1995 Tadao Andō – 1996 Rafael Moneo – 1997 Sverre Fehn – 1998 Renzo Piano – 1999 Norman Foster – 2000 Rem Koolhaas – 2001 Jacques Herzog ja Pierre de Meuron – 2002 Glenn Murcutt – 2003 Jørn Utzon – 2004 Zaha Hadid – 2005 Thom Mayne – 2006 Paulo Mendes da Rocha – 2007 Richard Rogers – 2008 Jean Nouvel – 2009 Peter Zumthor – 2010 Kazuyo Sejima ja Ryūe Nishizawa – 2011 Eduardo Souto de Moura – 2012 Wang Shu – 2013 Toyō Itō – 2014 Shigeru Ban – 2015 Frei Otto – 2016 Alejandro Aravena – 2017 Rafael Aranda, Carme Pigem ja Ramón Vilalta – 2018 Balkrishna Doshi – 2019 Arata Isozaki – 2020 Yvonne Farrell ja Shelley MacNamara
| ||||||||||||||||||||||||||
