Sergei Protopopov

Sergei Protopopov (ven. Серге́й Протопопов; 21. maaliskuuta 1893 Moskova – 14. joulukuuta 1954 Moskova) oli neuvostoliittolainen säveltäjä, kapellimestari ja musiikkiteoreetikko.^[1]

Protopopov opiskeli Boleslav Javorskin johdolla ja valmistui Kiovan konservatoriosta vuonna 1921. Hän edisti Javorskin muotoilemaa sävellysstrategiaa, jossa korostuvat modaalinen rytmi ja tritonuspohjaisuus. Hänen ilmaisunsa muistuttaa Aleksandr Skrjabinin myöhäisten teosten tyyliä ja tekniikoita. Protopopov johti monia orkestereita eri puolilla Neuvostoliittoa. Häneltä tunnetaan vain yksitoista sävellystä vuosilta 1917–1931. Niistä keskeisiä ovat kolme pianosonaattia (op:t 1, 5, 6), jotka Protopopov sävelsi 1920-luvulla. Hän käytti pianolle kirjoittaessaan usein kolmea viivastoa kahden sijaan. Protopopovin muuhun tuotantoon kuuluu venäjänkielisiä lauluja. Häneltä julkaistiin myös teoreettinen tutkielma, jossa hän laajensi Javorskin ajatuksia. Tutkielmassa tulee esiin Protopopovin mielenkiinto mikrotonaalista musiikkia kohtaan.^[1]

Protopopov esitteli musiikillisia ajatuksiaan Anatoli Lunatšarskin johtamassa konferenssissa ja sai suosiollisen vastaanoton vuonna 1930. Toisessa konferenssissa vuonna 1931 Protopopovin ideat kuitenkin tuomittiin vallankumouksen tarpeiden vastaisina. Hänen ei tiedetä säveltäneen tämän jälkeen. Protopopov työskenteli Moskovan konservatoriossa vuoteen 1943 saakka.^[1]