Siroseppelvarpu
Siroseppelvarpu | |
---|---|
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Kasvit Plantae |
Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
Lahko: | Rosales |
Heimo: | Ruusukasvit Rosaceae |
Suku: | Neilliat Neillia |
Laji: | incisa |
Kaksiosainen nimi | |
Neillia incisa | |
Synonyymit | |
| |
Katso myös | |
Siroseppelvarpu Wikispeciesissä | |
Infobox OKNimi-testi OK |
Siroseppelvarpu[1] eli pikkuseppelvarpu, seppelvarpu (Neillia incisa) on ruusukasvien heimoon ja neillioiden sukuun kuuluva koristekasvi, joka aiemmin luokiteltiin kuuluvaksi seppelvarpujen (Stephanandra) sukuun.
Ulkonäkö ja koko
Siroseppelvarpu on 1,5–2,5 metriä korkea kesävihanta ja nopeakasvuinen pensas, jolla on ohuet, kaarevat, karmiininpunaiset versot. Kasvin lehdet ovat 2–4,5 senttimetriä pitkät, syvälohkoiset; syksyllä niissä on voimakas ruskaväri.
Kaksineuvoiset, toukokuun loppupuolella tai alkukesällä puhkeavat kukat ovat valkoisia, halkaisijaltaan noin 5 millimetriä; ne ovat kerääntyneet kukkasarjoiksi versojen päihin. Karvainen, noin 2 millimetriä pitkä hedelmä kypsyy syys-lokakuussa. Siemenet ovat pallomaisia.
Levinneisyys
Siroseppelvarpu on kotoisin Kiinasta (Liaoning, Shandong) ja muualta Itä-Aasiasta Japanista (Hokkaidō, Honshū, Kyūshū, Shikoku), Koreasta ja Taiwanilta.[2] Japanissa laji on erittäin yleinen.
Elinympäristö
Laji kasvaa luonnossa matalien vuorten rinteillä, usein purojen varsilla.
Käyttö
Siroseppelvarpua on viljelty koristekasvina Pohjois-Amerikassa vuodesta 1872 lähtien. Nykyisin taimitarhat viljelevät lajia yleisesti koristeeksi Yhdysvalloissa ja laji on levinnyt luontoon Yhdysvaltain Virginian osavaltiossa. Lajin arvellaan tulevaisuudessa valtaavan kaikki Pohjois-Amerikan lauhkeat metsät.
Venäjälle laji vietiin vuonna 1959; ensimmäisen yksilön korkeus oli 33-vuotiaana 1,5 metriä, latvan halkaisija 220 senttimetriä.
Lisääminen
Kasvia on helppo lisätä siemenistä ja pistokkaista, jotka juurtuvat hyvin ilman esikäsittelyä.
Talvenkestävyys
Talvenkestävyys on keskimääräinen. Vaikeina talvina kasvi jäätyy lumen yläpuolella, mutta toipuu nopeasti keväällä. Oksat on suositeltavaa taivuttaa maahan loppusyksyllä. Menestymisvyöhykkeet Venäjällä: 3a (-37,2 – -40 °C), 7b (-12,2 – -15 °C).
Lajikkeita
- Neillia incisa 'Crispa'. Korkeus 50–80, latvan halkaisija 150 senttimetriä. Ryppyiset lehdet ja pienet, huomaamattomat kukat. Käytetään maanpeitekasvina.
Lähteet
Alkuperäiset artikkelit: ru:Neillia incisa & en:Neillia incisa
|