Umberto Marcato

Umberto Marcato
Umberto Marcato vuonna 2014.
Henkilötiedot
Syntynyt	5. tammikuuta 1930 Padova, Italia
Kuollut	22. elokuuta 2024 (94 vuotta) Padova, Italia
Muusikko
Laulukielet	italia, englanti, ruotsi, suomi, espanja
Tyylilajit	iskelmä, tango, foksi
Levy-yhtiöt	Karusell, Philips, Metronome, Gala
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
Infobox OK

Umberto Marcato (5. tammikuuta 1930 Padova – 22. elokuuta 2024 Padova)^[1] oli italialainen laulaja. Marcato nautti suurta suosiota Suomessa 1950- ja 1960-luvulla, jolloin hänesta tuli merkittävä osa suomalaista tanssilavakulttuuria.

Nuoruudessaan kirkoissa laulanut Umberto Marcato oli 18-vuotiaasta alkaen solistina italialaisessa Casamata-orkesterissa, joka keikkaili aluksi kotimaassaan ja myöhemmin laajalti ympäri Eurooppaa. Orkesterin esiintyessä Saksassa vuonna 1957 se kutsuttiin Ruotsiin, jossa se allekirjoitti levytyssopimuksen. Levytykset eivät saavuttaneet mainittavaa menestystä Ruotsissa, mutta Suomessa varsinkin ”Guaglione” (”Poika varjoiselta kujalta”) ja ”Lazzarella” nousivat Marcaton laulamina myyntitilastojen kärkipaikoille. Marcaton levyjen ruotsalainen tuottaja Simon Brehm innosti hänet levyttämään muutamia lauluja puoliksi italiaksi, puoliksi englanniksi Yhdysvaltain levymarkkinoita varten.^[2]

Marcato saapui ensimmäisen kerran Suomeen Pohjoismaiden kiertueellaan vuonna 1957. Lyhyeksi piipahdukseksi kaavailtu vierailu venähti lopulta kahden kuukauden mittaiseksi.^[2] Marcaton levyjen läpimurtoon Suomessa vaikutti keskeisesti syksyllä 1957 tapahtunut ulkomaisten äänilevyjen tuonnin vapautuminen. Marcaton suosio Suomessa oli suurimmillaan vuosina 1957–1959, ja monista hänen kappaleistaan tehtiin myös suomenkieliset versiot. ^[3][4] Peter von Baghin ja Ilpo Hakasalon mukaan Marcatolla oli keskeinen osuus siihen, että italialaiset iskelmät saavuttivat Suomessa suuremman menestyksen kuin useimmissa muissa Euroopan maissa.^[5]

Marcato palasi muutaman vuoden tauon jälkeen suomalaisille iskelmälistoille levyttämällä Toivo Kärjen tangoja italian kielellä vuosina 1963 ja 1964 (esimerkiksi ”Liljankukka” / ”Resterá”). Hän esitti lauluja myös suomeksi; niistä tunnetuimpia oli tango ”Miksi puhelin ei soi” vuodelta 1965.^[6] Hän esiintyi suomalaisissa elokuvissa Isaskar Keturin ihmeelliset seikkailut (1960) ja Iskelmäprinssi (1991).^[7]

Simon Brehmin kuoltua vuonna 1967 Marcato lopetti laulamisen muutamaksi vuodeksi kokonaan ja perusti levy-yhtiön Italiaan. Hän palasi kuitenkin julkisuuteen laulajana kolme vuotta myöhemmin, jolloin hän teki uuden kiertueen Ruotsissa.^[2]

Toisin kuin Suomessa yleisesti luultiin, Marcato ei ollut erityisen suosittu kotimaassaan Italiassa. Sikäläisiltä 1950- ja 1960-luvun hittilistoilta ei löydy ainuttakaan hänen levyään. Hänen duettonsa ”Sole, sole” ruotsalaisen Siw Malmkvistin kanssa ylsi kuitenkin kohtalaiseen kansainväliseen menestykseen vuonna 1964. Kappale sijoittui Yhdysvalloissa Billboardin listan 58. sijalle, ja Kanadassa se menestyi vielä paremmin päästen 32. sijalle.^[2]

Vuonna 1992 Marcato teki ruotsalaisen laulajan Lill-Babsin kanssa kiertueen Suomessa ja Ruotsissa. Kiertue alkoi Pietarsaaresta ja päättyi muutamaa viikkoa myöhemmin Göteborgiin. Samoihin aikoihin hän julkaisi levy-yhtiönsä kautta muun muassa Lena Philipssonin ja Arvingarna-yhtyeen levyjä Italiassa.^[2] Marcato asui Italian Padovassa, vaikka hän vietti paljon aikaa myös Ruotsissa.^[7] Vuonna 2013 Marcato piti iltapäiväkonsertin Kiuruveden iskelmäviikko -tapahtumassa ja lauloi muun muassa edellämainittuja Toivo Kärjen tangoja.^[8]

Peter von Bagh ja Ilpo Hakasalo kirjoittivat vuonna 1986, että Marcato oli viimeisiä Suomessa suoranaisen palvonnan kohteeksi nousseita ulkomaisia esiintyjiä. Heidän mukaansa vastaava ilmiö ei purrut enää myöhempinä vuosina, jolloin etelän aurinkorannoille suuntautuneet seuramatkat tulivat kansan kaikkien ulottuville.^[9] Irwin Goodman parodioi tangoa ja Marcaton laulutyyliä Vexi Salmen kanssa tekemällään ja vuonna 1966 levyttämällään kappaleella ”Marcello Magaroni”. Myöhemmin Marcatolle irvaili Suomessa omilla esityksillään Viktor Kalborrek.^[10]

• 1957 - Guaglione / Maruzella (Karusell 15046, Suomi)

• 1958 - Come prima / O' cantastorie (Karusell 45-K-15072, Suomi)
• 1960 - Tintarella di luna / Tani (Karusell 45-K-15102, Suomi)
• 1960 - Never On Sunday (Uno a te, uno a me) / Il nostro concerto (Karusell 45-K-15105, Suomi)
• 1963 - Una melodia d'amore (Harhakuva) / Resterá (Liljankukka) (Philips 340 633 PF, Suomi)
• 1964 - Domani (tornerò...) (Siks' oon mä suruinen) / La verità (Katuviertä pitkin) (Philips 340 657 PF, Suomi)

• 1987 - Romantico Italiano (Bluebird BBL 1050, Suomi)

• 1998 - 20 suosikkia / Restera (Liljankukka) (Fazer 3984-21815-2, Suomi)
• 2009 - Romantico Italiano (Bluebird 88697593772, Suomi)

• Canzoni d'amore (Gala Records), (1983)
• Canta Natale (Gala Records; con Cristina Paltrinieri), (1984)
• Romantico italiano (Gala Records, GLLP 91004), (1985)
• 20 successi italiani (Gala Records, GLLP 8001), (1986)
• Quanti momenti (Dischi Ricordi, SMRL 6373), (1987)
• Romantico italiano (Bluebird, BBL 1050, 1987)
• Rose (Dischi Ricordi, SMRL 6407), (1989)
• I miei successi, (1992)
• Cominciamo ad amarci, (1995)
• Le più belle canzoni vol. 1, (1999)

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Umberto Marcato Wikimedia Commonsissa

• Il giorno 22 Agosto è mancato all’affetto dei suoi cari UMBERTO MARCATO
• Umberto Marcato, morto il cantante melodico di "Ma quando torno a Padova": aveva 94 anni
• YLE: Sadan vuoden syke – Kun italianiskelmä valloitti Suomen ^{[vanhentunut linkki]}
• Umberto Marcaton esitystuotanto Suomen äänitearkistossa (1901–1999)

Auktoriteettitunnisteet Kansainväliset ISNI VIAF Kansalliset Ranska BnF data Saksa Yhdysvallat Taiteenala MusicBrainz