Urheiluvuosi 1984

Urheiluvuodet
1974 • 1975 • 1976 • 1977 • 1978 • 1979 • 1980 •   
1981 • 1982 • 1983 1984 1985 • 1986 • 1987 •
   1988 • 1989 • 1990 • 1991 • 1992 • 1993 • 1994
Vuodet
1981198219831984198519861987

Urheiluvuosi 1984 käsittelee vuoden 1984 merkittäviä uutisia ja tapahtumia urheilussa.

Yleiskilpailut

Alppihiihto

Amerikkalainen jalkapallo

Ampumahiihto

Autourheilu

Golf

Jalkapallo

Jääkiekko

  • Sarajevon olympialaisissa miesten jääkiekkoturnaukseen osallistui kaksitoista maata. Turnauksen voitti Neuvostoliitto, joka voitti alkulohkon viisi otteluaan maalierolla 42–5 sekä mitalisarjassa Kanadan 4–0 ja Tšekkoslovakian 2–0. Tšekkoslovakia sai hopeaa ja Ruotsi pronssia.[19]
  • Kanada-cup 1.–18.9. Kanadassa ja Yhdysvalloissa. Loppuotteluissa Kanada voitti Ruotsin maalein 5–2 ja 6–5. Välierissä Kanada voitti Neuvostoliiton jatkoajalla 3–2 ja Ruotsi Yhdysvallat 9–2. Runkosarjassa Kanada oli pelannut Yhdysvaltojen kanssa tasan sekä hävinnyt Ruotsille ja Neuvostoliitolle.[20]
  • NHL:n loppuotteluissa Edmonton Oilers voitti neljä edellistä Stanley Cupia voittaneen New York Islandersin otteluvoitoin 4–1. Mestaruus oli Edmontonin ensimmäinen.[21][22]

Koripallo

Käsipallo

Lentopallo

Moottoripyöräurheilu

  • RR-ajon maailmanmestaruuden voittivat sveitsiläinen Stefan Dörflinger (80 ksm), espanjalainen Ángel Nieto (125 ksm), ranskalainen Christian Sarron (250 ksm) ja yhdysvaltalainen Eddie Lawson (500 ksm).[27]
  • Motocrossin maailmanmestareiksi ajoivat italialainen Michele Rinaldi (125 ksm), itävaltalainen Heinz Kinigadner (250 ksm) ja belgialainen André Malherbe (500 ksm).[28]
  • Speedwayn henkilökohtaisen maailmanmestaruuden voitti tanskalainen Erik Gundersen. Iso-Britannia voitti pariajon ja Tanska joukkueiden maailmanmestaruuden.[28]
  • Jääspeedwayn henkilökohtaisen maailmanmestaruuden voitti Ruotsin Erik Stenlund. Neuvostoliitto voitti joukkueiden maailmanmestaruuden.[28]
  • Trialin maailmanmestaruuden voitti Belgian Eddy Lejeune.[28]

Nopeuslasku

  • Maailmanmestaruuskilpailut Les Arcsissa, Ranskassa. Itävaltalainen Franz Weber teki maailmanennätyksen 208,937 km/h. Yhdysvaltalainen Melissa Dimino laski ensimmäisenä naisena yli 200 km/h:n nopeudella, tuloksena 200,780 km/h.[29]

Nyrkkeily

  • Larry Holmesin jäljiltä vapaaksi jääneen ammattilaisnyrkkeilyjärjestö WBC:n raskaan sarjan maailmanmestaruuden voitti 9.3. Las Vegasissa Tim Witherspoon pistevoitolla Greg Pagesta mutta hävisi sen 31.8. samassa kaupungissa Pinklon Thomasille pistetuomiolla. Uuden IBF-liiton maailmanmestariksi hyväksymä Holmes puolusti mestaruuttaan 9.11. Las Vegasissa voittamalla James Smithin kehätuomarin keskeytyksellä 12. erässä. Page voitti 1.12. Sun Cityssä WBA-liiton mestaruuden tyrmäämällä Gerrie Coetzeen kahdeksannessa erässä.[30][31]
  • Los Angelesin olympialaisten nyrkkeilykilpailuissa miehet ottelivat 12 painoluokassa. Yhdysvallat voitti yhdeksän kultamitalia sekä Etelä-Korea, Italia ja Jugoslavia yhden. Raskaimman, yli 91-kiloisten sarjan voitti Yhdysvaltain Tyrell Biggs.[32]

Pikaluistelu

  • Sarajevon olympialaisissa miehet kilpailivat viidessä ja naiset neljässä pikaluistelulajissa. Itä-Saksa sai naisten matkoilla yhden kolmoisvoiton ja kolme kaksoisvoittoa. Karin Enke voitti kaksi kultaa ja sijoittui kahdesti hopealle. Hän luisteli 1 500 metrillä maailmanennätyksen 2.03,42. Kanadan Gaétan Boucher voitti kaksi kultaa ja sai yhden pronssin.[33]
  • Naisten yleisluistelun maailmanmestaruuskilpailut 28.–29.1. Deventerissa, Alankomaissa. Mestaruuden voitti itäsaksalainen Karin Enke, joka oli nopein kolmella lyhimmällä matkalla.[34]
  • Miesten yleisluistelun maailmanmestaruuskilpailut 25.–26.2. Göteborgissa, Ruotsissa. Mestaruuden voitti Neuvostoliiton Oleg Božev. Yksittäisistä matkoista hän voitti 1 500 metriä.[35]
  • Sprinttimaailmanmestaruuskilpailut 3.–4.3. Trondheimissa, Norjassa. Miesten mestaruuden voitti Kanadan Gaétan Boucher 0,01 pisteen erolla Neuvostoliiton Sergei Hlebnikoviin. Päätösmatkalla 1 000 metrillä Boucher oli nopein 0,49 sekunnin erolla Hlebnikoviin. Naisten kilpailussa Itä-Saksan Karin Enke voitti kaikki neljä lähtöä, joista toisen päivän 500 metriä samalla ajalla Neuvostoliiton Valentina Lalenkovan kanssa.[36]
  • Naisten yleisluistelun Euroopan-mestaruuskilpailut 14.–15.1. Alma-Atassa, Neuvostoliitossa. Mestaruuden voitti itäsaksalainen Gabi Schönbrunn maailmanennätyspistein 174,710. Hän luisteli myös 5 000 metrillä maailmanennätyksen 7.39,44.[37]
  • Miesten yleisluistelun Euroopan-mestaruuskilpailut 21.–22.1. Larvikissa, Norjassa. Mestaruuden voitti alankomaalainen Hilbert van der Duim, joka yksittäisistä matkoista oli nopein 500 metrillä.[38]

Pohjoismaiset hiihtolajit

Pyöräily

Squash

  • Miesten maailmanmestaruuskilpailut 28.11.–3.12. Karachissa, Pakistanissa. Pakistanin Jahangir Khan voitti neljännen peräkkäisen maailmanmestaruutensa.[46]

Taitoluistelu

Tennis

Yleisurheilu

  • Los Angelesin olympialaisten yleisurheilukilpailuissa Yhdysvallat voitti 16 kultamitalia ja mitalitilaston kakkosena Länsi-Saksa neljä. Yhdysvaltalainen pikajuoksija-pituushyppääjä Carl Lewis voitti neljä kultamitalia. Naisten pikajuoksuissa yhdysvaltalainen Valerie Brisco-Hooks voitti kultaa 200 metrillä, 400 metrillä ja 4 × 400 metrin viestissä. Yhdysvaltalainen Joan Benoit voitti kultaa maratonilla, joka oli ensimmäistä kertaa naisten olympiaohjelmassa. Naisten uusia olympialajeja olivat myös 400 metrin aitajuoksu, 3 000 metrin juoksu ja viisiottelun tilalle tullut seitsenottelu. Ainoan maailmanennätyksen teki Yhdysvaltain joukkue miesten 4 × 100 metrin viestijuoksussa ajallaan 37,83. Suomalainen kestävyysjuoksija Martti Vainio jäi kiinni dopingin käytöstä ja menetti 10 000 metrin juoksun hopeamitalinsa.[55][56]
  • Maastojuoksun maailmanmestaruuskilpailut 25.3. New Yorkissa, Yhdysvalloissa. Miesten mestaruuden voitti portugalilainen Carlos Lopes ja naisten nopein oli romanialainen Maricica Puică. Miesten joukkuemestaruuden voitti Etiopia ja naisten Yhdysvallat.[57]
  • Sisäratojen Euroopan-mestaruuskilpailut 3.–4.3. Göteborgissa, Ruotsissa. Mitalitilaston ykkönen oli kuusi kultaa voittanut Tšekkoslovakia. Ranskalainen Thierry Vigneron teki seiväshypyssä sisäratojen maailmanennätyksen 585 ja neuvostoliittolainen Grigori Jemets kolmiloikassa sisäratojen Euroopan-ennätyksen 17,33.[58]

Katso myös

Lähteet

  • Arponen, Antti O.: Olympiakisat Ateenasta Atlantaan. WSOY, 1996. ISBN 951-0-21072-2.
  • Pihlaja, Juhani: Urheilun käsikirja. TietoSportti, 1994. ISBN 951-97170-0-5.
  • Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Urheilun vuosikirja 6. Oy Scandia Kirjat Ab, 1985. ISBN 951-9466-41-X.

Viitteet

  1. Arponen, s. 467, 470
  2. Arponen, s. 287, 290
  3. Arponen, s. 289
  4. Siukonen & Ahola, s. 38, 53–54
  5. Siukonen & Ahola, s. 231
  6. Siukonen & Ahola, s. 145
  7. Pihlaja, s. 40
  8. Siukonen & Ahola, s. 54–55
  9. Siukonen & Ahola, s. 232
  10. Siukonen & Ahola, s. 154, 232
  11. Pihlaja, s. 123
  12. Siukonen & Ahola, s. 186, 271
  13. Pihlaja, s. 124
  14. Siukonen & Ahola, s. 166, 187–188, 271
  15. a b c Pihlaja, s. 151
  16. Pihlaja, s. 152
  17. Siukonen & Ahola, s. 169, 240–241
  18. Zea, Anthony & Haisma, Marcel: European Champions' Cup 1983-84 - Details 9.1.2008. RSSSF. Viitattu 29.5.2020. (englanniksi)
  19. Siukonen & Ahola, s. 47–48, 57–59
  20. Siukonen & Ahola, s. 183, 250–251
  21. Siukonen & Ahola, s. 165, 250
  22. Pihlaja, s. 263
  23. Siukonen & Ahola, s. 129
  24. Pihlaja, s. 322
  25. Siukonen & Ahola, s. 104–105, 129–130
  26. Siukonen & Ahola, s. 105, 130
  27. Siukonen & Ahola, s. 271–272
  28. a b c d Siukonen & Ahola, s. 272
  29. Siukonen & Ahola, s. 162
  30. Lounasheimo, Ilmo: Kehän sankarit, s. 699. WSOY, 1987. ISBN 951-0-13981-5.
  31. Siukonen & Ahola, s. 154, 187
  32. Siukonen & Ahola, s. 93, 118
  33. Siukonen & Ahola, s. 43–45, 55–56, 147
  34. Siukonen & Ahola, s. 146, 284
  35. Siukonen & Ahola, s. 152, 284
  36. Siukonen & Ahola, s. 153, 284
  37. Siukonen & Ahola, s. 144, 285
  38. Siukonen & Ahola, s. 144, 284–285
  39. Siukonen & Ahola, s. 51–53
  40. Siukonen & Ahola, s. 152, 274
  41. Siukonen & Ahola, s. 156, 308
  42. Siukonen & Ahola, s. 140–141, 274
  43. Siukonen & Ahola, s. 155–156
  44. a b Pihlaja, s. 605
  45. Siukonen & Ahola, s. 144–145
  46. Pihlaja, s. 672
  47. Siukonen & Ahola, s. 45–46, 56
  48. Siukonen & Ahola, s. 158, 298
  49. Siukonen & Ahola, s. 144, 298
  50. Pihlaja, s. 739
  51. Pihlaja, s. 736–737
  52. Pihlaja, s. 738
  53. Pihlaja, s. 739–740
  54. Pihlaja, s. 740
  55. Siukonen & Ahola, s. 69–70, 73, 83, 109–113
  56. Wallechinsky, David: The Complete Book of the Olympics, s. 144, 150, 165. Penguin, 1988. ISBN 0-14-010771-1. (englanniksi)
  57. Siukonen & Ahola, s. 157, 310
  58. Siukonen & Ahola, s. 153, 309

Aiheesta muualla

  • Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Urheiluvuosi 1984 Wikimedia Commonsissa
Tämä urheiluun liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.