Westeros

Westeros on yhdysvaltalaiskirjailija George R. R. Martinin luoma kuvitteellinen manner, joka on osa hänen luomaansa Tulen ja jään laulun maailmaa. Westeros muistuttaa muodoltaan Isoa-Britanniaa ja vastaa Martinin mukaan kooltaan Etelä-Amerikkaa.^[1] Martin on myöntänyt perustaneensa mantereen muodon osittain Isoon-Britanniaan ja yhdistämällä sen ylösalaisin käännettyyn Irlantiin.^[2][3]

Westerosiin sijoittuvat Martinin kirjasarja Tulen ja jään laulu, romaani Tuli ja veri sekä niiden spin-offit ja kirjojen pohjalta tuotetut televisiosarjat Game of Thrones, House of the Dragon ja A Knight of the Seven Kingdoms: The Hedge Knight. Osa tarinoista sijoittuu myös sen itäpuolella sijaitsevalle toiselle mantereelle, Essosiin. Westerosin ja Essosin välissä on meri, jota kutsutaan Kapeaksimereksi.^[4] Lännessä Westeros päättyy Auringonlaskun-mereen. Merentakaisia alueita ei tunneta, vaikka meren yli on yritetty purjehtia monia kertoja.^[5] Pohjoisessa Muuri erottaa Muurintakaisen alueen muusta mantereesta ja Seitsemästä kuningaskunnasta.^[1]

Ennen ihmisten saapumista Westerosiin sitä asuttivat jättiläiset sekä olennot, joita kutsutaan Metsän lapsiksi, eikä mantereella ollut kuninkaita tai kaupunkeja.^[6] Metsän lapset olivat pieniä, osasivat taikuutta ja käyttivät aseinaan obsidianista eli lohikäärmelasista tehtyjä teräaseita. He palvoivat metsän, joen ja kiven jumalia. Ensimmäiset ihmiset saapuivat Westerosiin Essosista Dornen maasillan kautta. He rakensivat linnoituksia ja tuhosivat Metsän lasten palvomia puita polttopuuksi.^[6] Metsän lapset lähtivät sotaan Ensimmäisiä ihmisiä vastaan ja käyttivät taikaa tuhotakseen Dornen maasillan. Vuosisatoja kestänyt sota päättyi Jumalansilmä-järven saaressa solmittuun rauhaan, ja ihmiset omaksuvat Metsän lasten Vanhat jumalat jumalikseen.

Sotaa seurasi 4 000 vuoden rauha, kunnes Pitkäksi talveksi kutsutussa ajanjaksossa demoninen muukalaisrotu hyökkäsi pohjoisesta. Niin kutsutussa Sarastuksen sodassa ihmiset ja Metsän lapset ajoivat Muukalaiset kauas pohjoiseen, ja Westerosia suojaamaan rakennettiin toistasataa metriä korkea Muuri ja sitä vartioimaan perustettiin Yövartio.^[6]

Noin 2 000 vuotta Sarastuksen sodan jälkeen eli noin 6 000 vuotta ennen ajanlaskun alkua toinen ihmisrotu, Andalit, saapuivat idästä Essoksen mantereelta ja valloittivat Westerosin. Metsän lapset ja Ensimmäiset ihmiset yrittivät valloittajia vastaan, mutta Andalit voittivat ja toivat mukanaan Seitsemän jumalan uskonnon sekä uudenlaisia aseita ja panssareita. He joutuivat kuitenkin jättämään Pohjoisen kuningaskunnan Ensimmäisten ihmisten haltuun.^[6] Metsän lapset pakenivat Muurin pohjoispuolelle.

Valyrialaiset eivät Valyrian valtakunnan olemassaolon aikana hyökänneet Westerosiin,^[6] mutta heidän omat sotansa Essosissa toivat Westerosiin pakolaisia. Noin 4 000 vuotta Andalien saapumisen jälkeen rhoynelaisten kuningatar Nymeria pakeni valyrialaisia Essosista Westerosin eteläosaan Dorneen. Nymeria liittoutui Mors Martellin kanssa ja yhdisti Dornen yhden hallitsijan alaiseksi. Martellin suku aloitti hallitsijakautensa, ja Aurinkokeihäästä tehtiin Dornen pääkaupunki.

Noin 1 000 vuotta Nymerian saapumisen jälkeen alkoi Aegonin valloitukseksi kutsuttu sota, jonka käynnisti Aegon I Targaryen eli Aegon Valloittaja. Targaryenit olivat 114 vuotta aikaisemmin muuttaneet Valyriasta Westerosin Lohikäärmekivelle, ja Valyria oli sittemmin tuhoutunut. Sisarineen ja lohikäärmeineen Aegon käynnisti valloitussodan tarkoituksenaan yhdistää Westerosin kuningaskunnat yhden kuninkaan alaisuuteen. Samalla Westerosissa käynnistyi uusi ajanlasku, jossa tapahtumat päivätään joko muodossa ev. (ennen valloitusta) tai jv. (jälkeen valloituksen).^[7] Kukistettuaan vastustajansa, kuten Harren Mustan, Argilac Röyhkeän, Lorren Lannisterin ja Mern Tarhurin, Aegonista tuli Westerosin ensimmäinen kuningas, ja vastustajiensa miekoista hän takoi itselleen Rautavaltaistuimen.

Ennen Aegon Valloittajan sotaretkeä Westeros jaettiin Seitsemään itsenäiseen kuningaskuntaan, jotka olivat Pohjoinen, Laakso, Kallio, Lakeus, Myrskymaat ja Dorne sekä lisäksi rautasyntyisten hallitsema Saarten ja jokialueiden kuningaskunta, johon kuuluivat sekä Rautasaaret että Jokimaat. Aegonin valloitussodan myötä jako muuttui ja kuningaskunnista tuli uskollisia Targaryenin suvulle, joka hallitsi valtakuntaa Aegon Valloittajan perustamasta pääkaupungista Kuninkaansatamasta. Aluksi Aegonin alaisuuteen muodostettiin nimellisesti seitsemän mutta käytännössä kuusi kuningaskuntaa: Pohjoinen, Laakso, Rautasaaret, Länsimaat, Myrskymaat ja Lakeus. Dorne nimettiin yhdeksi kuningaskunnista, mutta sen valloittaminen ei miehitysyrityksistä huolimatta onnistunut. Seitsemänneksi kuningaskunnaksi muodostui sen sijaan Jokimaat, jonka Aegon erotti Rautasaarista. Kahdeksanneksi kuningaskunnaksi Aegon perusti Kruunumaat, alueen, joka ympäröi Kuninkaansatamaa. Kun Dorne naimakauppojen myötä viimein liittyi osaksi valtakuntaa noin 200 vuotta valloitussodan jälkeen, on Westerosissa yhteensä yhdeksän kuningaskuntaa, mutta anakronistinen nimitys ”Seitsemän kuningaskuntaa” on pidetty ennallaan.^[8]

Allaolevissa epätäydellisissä taulukoissa on Westerosiin sijoittuvia suomennettuja paikkoja, kuten linnoja, jokia, niemiä ja kaupunkeja. Kirjasarjan tapahtumapaikkoineen on suomentanut Satu Loitsu.^[11]

• Tulen ja jään laulu -kirjasarjan aikajana

• Westeros Tulen ja jään laulu -wikissä (englanniksi)
• Westeros Game of Thrones Wikissä (englanniksi)
• Westerosin interaktiivinen kartta (englanniksi)